Mielestäni Rushin paras levy on Permanent Waves.
 
Kolme valintaani:
1. Natural Science
2. The Spirit of Radio
3. Entre Nous

Koko levy on kuitenkin täyttä rautaa. Tässäpä vielä aatoksiani levystä (hieman muokattua tekstiä yhden Rush-kokoelmani esittelytekstistä):  

1980-luvulle tultaessa Rush oli menestynyt yhtye, joka monien muiden bändien tavoin etsi uusia tuulia. Progea ei oltu hylätty, mutta fantasia-aiheet hylättiin ja tilalle otettiin realistisempi maailmankuva. Geddy ei enää kirkunut kuten ennen ja muutenkin musiikissa oli uusi ilme. Ensimmäinen levy, vuonna 1980 julkaistu Permanent Waves, on allekirjoittaneen suosikkilevy koko Rushin tuotannossa. Se on tavallaan proge-aikojen ja myöhempien aikojen Rushin risteymä – loistava kasa eri tyylisiä kappaleita ja lopuksi suosikkikappaleeni koko Rushin tuotannossa: Natural Science.
 
Kappaleiden vaikuttavuus lisääntyy niitä kuunnellessa ja Neil Peartin lyriikoista löytää mielestäni aiempia levyjä enemmän pohdintoja, jotka kumpuavat reaalimaailmasta – ja siten niihin on myös aiempaa helpompi löytää henkilökohtaista tarttumapintaa. Levyn aloittava Spirit of Radio, jota joskus olen nimittänyt hienoksi "aamun avaus" –biisiksi, pohtii taiteen vilpittömyyttä maailmassa, jossa kaiken taustalla pyörii raha. Levyn päättävä Natural Science taasen antaa vilpittömyyden perään kyseleville vastauksen: rehellisyys maan perii ja rehelliset ihmiset tekevät taiteen ja tieteen nimissä hyvää. Kappale Entre Nous, "meidän kesken", sisällyttää biisin ajatuksen riviin ”The spaces in between leave room for you and I to grow”. Kappale Freewill pohtii nimensä mukaisesti tahdon vapautta ja biisissä todetaankin hienosti, että ”If you choose not to decide you still have made a choice”. Biisi Jacob’s Ladder on myös jonkin sortin klassikko, vaikka enemmänkin varmaan soitannollisesti. Biisissä Different Strings voi nähdä Rushin ajan kirjan muuttuneen, kun biisissä on kohta ”on tultu tappamaan lohikäärmettä” ja aiemmat fantasia- ja scifi-kirjallisuudesta kummunneet teemat on haudattu ja siirrytty käsittelemään tätä päivää. Tai siis tuota päivää eli 1970- ja 1980-lukujen vaihdetta, jolloin varmasti taas yksi murros tapahtui yhteiskunnallisestikin, kuten myös musiikkimaailmassa.

Natural Sciencestä oli oma ketju TNMS:n Suomi-foorumilla, jossa kerroin näkemykseni tästä kaikkien aikojen Rush-kappaleesta:

Kyllähän se meikäläiseltä kysyttäessä aina ehdottomaksi kruunuksi Rushin tuotannossa tuo Natural Science asettuu. Huonona päivänään kappale on vain hyvä, mutta parhaana päivänään jumalainen. Tosin eihän se kappaleen vika ole, että kuulijan päässä ei ole aina samalla lailla vastaanottavainen fiilis tämän mestariteoksen suhteen
 
Natural Science muodostaa meikäläisen Rush-kuuntelun tukijalan - toisen niistä. Toinen tukijalka on Subdivisions. Näissä kahdessa kappaleessa on yhteensä kaikki erilaiset elementit, mistä Rushissa tykkään. Natural Science on rock-soittamisen virtuositeetin ylistys, loistava kappale niin rakenteeltaan, soitannaltaan, tekstiltään kuin tunnelmaltaan. Se päättää suosikkilevyni eli Permanent Wavesin. Se on tavallaan yhden tyylisen Rush-aikakauden loppu ja uuden alku.  
 
Näin kirjoitin kappaleesta yhden tekemäni kokoelman alkupuheessa:
Natural Science antaa vilpittömyyden perään kyseleville vastauksen: rehellisyys maan perii ja rehelliset ihmiset tekevät taiteen ja tieteen nimissä hyvää.
 
Näin kirjoitin kappaleesta kyseisen kokoelman biisiesittelyissä:
Natural Science (albumilta Permanent Waves, 1980)  
Kannanotto järkevän tieteenkäytön puolesta. Kertomus ihmiskunnan kehityksestä, siitä kuinka luonnosta lähdimme ja mihin tekniikan avulla olemme joutuneet. Kuitenkin toivo elää siitä, että tekniikkaa osataan käyttää oikein. Levyyn ”Permanent Waves” päättyi Rushin progerockaava 1970-luku ja alkoi syntikkapoppaava 1980-luku. Suosikkibiisini Rushin tuotannosta Subdivisionsin ohella.
 
Näin kirjoitin kappaleesta Rush In Rio DVD:n arvostelussani vuonna 2002:
Natural Science. Mun suosikkibiisejä. Odotuksiin nähden ehkä vähän pettymys. Ehkä tää on parempi levybiisi kuin livebiisi. Tosin oishan tää ihan mieletöntä kuulla oikeasti livenä. Geddy kyllä lauloi taas hienosti. Esitys nousee biisin lopussa, kun yleisökin herää mukaan tunnelmaan.
 
Kun esittelin viime syksynä Rushia yhdelle kovalle Led Zeppelin -fanille, joka ei ollut Rushia ikinä kuunnellut, soitin ensimmäisenä Natural Sciencen ja sanoin, että kuuntelepas tätä. En enää muista, mitä mies biisistä tykkäsi, mutta itse tuntui siltä, että olisin juuri esitellyt hänelle rakastettuni  
 
Kuuntelin tänä aamuna Headbangerin ketjunavauksen innoittamana RIR:n audio-version Natural Sciencestä ja totesin, että biisi kasvaa aivan loistaviin mittoihin loppuaan kohden ja kun brassit alkaa loppupuolella hoilata, niin tulee väkisinkin mieleen, että olisipa aivan mielettömän hienoa kuulla Natural Science Helsingissä ensi syksynä. Paras versio henkilökohtaisesti on toistaiseksi kuitenkin Permanent Wavesilla oleva studioversio, mutta eiköhän se suosikkiversio siitä syksyn myötä muutu, mikäli Rush biisin areenalla soittaa.

©2007 Jarkko 'Rushfani' Leinonen