Esipuhe. Tämä kohta alkava stoori on kirjoitettu vuonna 1998 Känni3-lehteen. Paljon lisää Rush-tietoutta on sen jälkeen kertynyt, uusia levyjä ilmestynyt ja tykkään nykyään jopa Hold Your Fire -levystä. Ainaski vähän. 

Rush rules ok!

Olen jo monta kertaa saanut kuulla erään henkilön toivovan, että kirjoita Jarkko juttu Rushista. Mutta mitä minä siitä kirjoittaisin. Kirjoittaisinko, että Rush on mielestäni upea bändi, loistava bändi, ehkä kaikkien aikojen paras bändi vai mitä? Tätä mietiskellen ryhdyn tuumasta toimeen vaikken myönnä tietäväni mitään musiikin loistavuudesta tai upeudesta. Tämä on nyt tunnepohjalta pojat ja tytöt.

Rush on kuten kaikki tietävät (not) kanadalainen bändi, joka aloitti joskus vuonna 1973 eli samoihin aikoihin, kun meikäläinen syntyi universumiimme. 1974 julkaistiin Rushin levy Rush, joka oli semmosta rokin räimettä, josta ei nyt vielä oikein voi sanoa mitään Rushista puhuttaessa. Bändin armoitettu rumpali ja sanoittaja Neil Peart (rumpali sanoittaa mielettömiä juttuja, eikö oo jännää) aloitti bändissä vasta eka levyn jälkeen ja sit alkoikin sataa pikku hiljaa 70-luvun tyyliin progea, kunhan vauhtiin pääsivät. Fly By Night ja Caress Of Steel on vielä aika sekalaisen tasoista rokkia, mutta biisit kuten "Anthem", "Fly By Night" ja "Bastille day" on klassikkoja Rush-fanien keskuudessa, joita minäkin edustan.

Rushin ominaispiirteenä voisi pitää (ainakin niiden jurpojen osalta, jotka eivät tajua Rushin soittajien loistokkuutta) Geddy Leen "akkamaista" (=kauniisti korkealta) laulantaa, joka vuosien saatossa on vain parantunut alkuaikojen hevilaulannasta poplaulannan eliittiin. Geddy syntyjään Gary (mummo väänsi Jiddishillä nimen Geddyksi) on kyllä omalaatuinen hemmo laulamaan ja enpä kyllä ole montaa hyväksyvää kommenttia hänen laulannastaan kuullut. Ehkä juuri Geddyn "ansiosta" Rush ei olekaan koskaan ollut muuta, kuin älykkäiden ja musiikin laadusta jotain ymmärtävien kulttibändi. Geddy on muuten kaiken lisäksi loistava basisti ja hieno kosketinsoittaja, että repikää siitä. Kolmas jäsen on huippukitaristi Alex Lifeson, joka on myös sekoillut oman Victor-projektinsa kanssa. Victor kuulosti paikka paikoin ihan ufomusiikilta, mutta kyllä riffeistä kuuli, kuka soittaa skittaa.

Mutta palataanpa sitten taas aikakirjojen pariin. 1970-luvun puolessa välissä ilmestyi 2112, jossa oli futuristisia tarinoita, joista juuri biisi "2112" on progea omimmillaan: levyn a-puoli samaa moniosaista biisiä. Sit olikin jo eka livelevyn vuoro eli All The World´s A Stage, joten siitä voi olla hyvä aloittaa Rushin alkuaikoihin tutustuminen, jos kiinnostaa. Rushin livet on nimittäin aika tosi hyviä.

1977 ilmestyi A Farewell To Kings, jossa reviteltiin sekä historian pauloissa, että futuristisessa progessa ("Cygnus X-1" 10:21) ja jatkuvuutta saattoi sitten ihmetellä seuraavana vuonna ilmestyneeltä Hemispheres-levyltä ("Cygnus X-1 Book II" 18:04). Farewellillä on muuten yks mun suosikkibiiseistä, slovari "Closer To The Heart". Hemispheres on yks suosikkilevyistäni. Huippubiisejä "Circumstances" ja klassikko "The Trees", epävirallinen Kanadan kansallislaulu There is unrest in the Forest, There is trouble with the trees, For the Maples want more sunlight And the Oaks ignore their pleas…

Vuosikymmen vaihtui ja Rush kehittyi. Ilmestyi loistava Permanent Waves –levy, joka on suosikkilevyni Rushin monipuolisessa valimoimassa. Levy on täynnä loistavia biisejä alkaen aamuherätys-biisillä "The Spirit of Radio" Begin the day with a friendly voice jatkuen upealla jatkumolla useita hienoja biisejä: "Freewill", "Entre Nous" We are secrets to each other Each one´s life a novel No-one else has read, "Different Strings" ja "Natural Science".

Seuraava levy jatkoi upeasti PW:n tahdissa saattaen ilmoille klassikot "Tom Sawyer", "Limelight" ja "Witch hunt". Sitä seurasi toinen livelevy eli Exit…Stage Left, jossa koottiin sitten pakettiin jo lähes vuosikymmen Rushailua. Edelleen taattua livemeininkiä.

Vuonna 1982 Rush teki varmastikin monien mielestä ehkä parhaan levynsä Signals, jolta löytyy kaikkien aikojen mahtavin Rush-biisi "Subdivisions", jonka sanat voitte muuten lukea Känni1:stä, mikäli sen onnellinen omistaja satutte olemaan. Biisihän on lähiöasumisen kuvaus, aikansa vahva yhteiskuntapläjäys ja kaikkea muuta, mutta ennen kaikkea loistava biisi. Tämän allekirjoittanee mm. eräs, joka ahdisteli minua kirjoittamaan tämän Rushylistyslaulun. Signals-levyllä myös sai vahvistusta se fakta, että Rush ei enää ole vanhaa kunnon kitararokkia, vaan syntikat saivat entistä enemmän jalansijaa. Tukat lyhenivät (paitsi geddyllä) ja ikä karttui. 80-luku jylläsi.

1984 ilmestyi ilmeisestikin (vittu mä mikään asiantuntija ole) aika aliarvostettu levy Grace Under Pressure, jonka a-puoli on yks mun kuuntelusuosikeista. Sieltä löytyy svengaavaa(?) Rushia "The Enemy Within", keskitysleiristoori "Red Sector A" ja maailmanparannuslaulu "Distant Early Warning". Perkeleen hyvä levy, kun sais vielä cd:nä (kaks kappaletta LP:tä löytyy, lahjoitan toisen, jos joku tahtoo). Videokin löytyy kiertueelta, jonka tuolloin tekivät. Sielläkin äijät svengaa 80-lukulaisittain, jee.

1985 ja levy Power Windows. Hyviä biisejä edelleen. Syntikat kehissä entistä enemmän, joten täyttä poppia. Huippubiisejä kuten "The Big Money", "Grand Designs", "Middletown Dreams" ja yks parhaita Rush-biisejä "Mystic Rhythms". Taidan olla vähän lälly-Rush biisien ystävä. Sit muistutus ihmiskunnan hirveyksistä eli ydinpommiprojektilaulu "Manhattan Project". Yks niitä Rush-levyjä, jotka kannattaa hankkia, koska taso on kova läpi levyn.

Ja sit pudotetaan välillä kehujen tasoa. 1987 ilmestyi levy, jota ei kannata ehkä ensimmäisenä hankkia Rush-faniutta harkittaessa. Yritän keksiä jotain hyvää sanottavaa levystä Hold Your Fire. No, "Time Stand Still" on ehkä 100. paras Rush-biisi.

Sit levyyn, josta kaikki alkoi eli A Show of Hands, Rushin vuonna 1989 julkaisema kolmas livelevy. Juhan kanssa väiteltyämme Rushin hyvyydestä/huonoudesta(minä ennen valaistumista) lupauduin ottamaan kyseisen levyn lainaan ja ihastuin lopulta bändiin. Aikaperspektiivinä tällä kertaa 1980-luku ja yksi 70-luvun helmi eli jo aikaisemmin mainitsemani "Closer To The Heart". Siitä se kaikki alkoi, joten ei huono lähtöpiste sanoisin.

1989 ilmestyi myös studiolevy Presto, joka täytyy olla hyvä, koska Juhakin tilasi niitä kaksi kappaletta. Mitä lie tapahtui eka levylle, olisikohan ollut kynsilakanpoistoaineella jotain tekemistä asiaan…Kauniita lauluja ja upea Geddyn äänivallin särkeminen "Available Light"-biisissä.

Tuli 90-luku ja tuli rap. Nimittäin 1991 ilmestyneellä Roll The Bones –levyllä koettiin sekin kauheus, että kuultiin - no ehkei ihan rappia, mutta puhelaulua kuitenkin älpyn nimibiisissä. Levy kuitenkin todella hieno pop-levy, mutta ei pidä unohtaa kritiikin ihanaa ääntäkään.

Sit yllättäen yks mun suosikkilevyistä eli Counterparts ja ainoa levy, jota en alkuperäisenä omista. Se virhe täytyy korjata. Melodista poppia ja suosikkibiiseinä koskettava "Nobody´s Hero" ja "Alien Shore". Lällymaineeni on nyt taattu. Yksi pohjois-etelä akselia ansiokkaasti asuttanut henkilö taisi aloittaa Rushiutensa tämän levyn myötä.

Tavallista pidemmän tauon jälkeen Rush pamautti 1997 ilmoille viimeisimmän levynsä, joka lopulta vahingon kautta onnistui tartuttamaan myös erään henkilön Lahdesta Rushiuteen. Test For Echo palautti Rushin jo lähes täysin popahtaneeseen meininkiin rock-hengen ja Alexin kitara alkoi vaihteeksi olla biisien kantava voima. Rush teki siis huippulevyn, jolta ei myöskään puutu mahtavaa balladia, josta Jarkko tykkää eli yks parhaita Rush-biisejä "Resist", josta myös Laura tykkää.

Cd-levyjä on kertynyt 12 ja älppyjä siihen päälle vielä neljä eli yhteensä 16 Rush-levyä koristaa hyllyjäni ja onpa tuota tullut omia kokoelmiakin tehtyä. Rushilta on ilmestynyt myös kokoelmalevyjä, joista kuitenkaan en ole pahemmin välittänyt, koska biisit on omilla levyilläänkin. Ainakin Chronicles I ja II ovat olemassa hyvin varustettujen levykauppojen hyllyillä.

Rushin tulevaisuus on siltä osin selvä, että marraskuussa 1998 olisi tarkoitus ilmestyä 3Cd:n paketti Different Strings, joka lienee pakko hankkia. Kaksi ekaa Cd:tä ovat livelevyjä kiertueilta Counterparts Tour 1994 ja Test For Echo Tour 1996-1997. Kolmas Cd on ns. thank you pitkäaikaisille faneille eli taltiointi A Farewell To Kings Tour:lta vuodelta 1978. Liveä siis jo neljännen kerran Rush-historiassa tarjolla. Uutta studioalbumia on spekuloitu vuodelle 2000. Jossain vaiheessa ideana oli, että Rush julkaisee levynsä 1.1.2000 "Vuosituhannen ensimmäisenä levynä", mutta levyn teko voi viivästyä ikävien tapahtumien vuoksi Neil Peartin perheessä (tytär kuoli vuosi sitten auto-onnettomuudessa ja vaimo syöpään kesällä 1998). Lisäksi sooloprojekteja on luvassa ainakin Alex Lifesonin Victor-hörhöilyjen merkeissä. Mitä tulevaisuus tuo universumin upeimmalle bändille, sitä jään mielenkiinnolla odottamaan ja ainakin tuo 3Cd:n live on pakko hankkia. Rush elää ikuisesti! Lopuksi Rush-runoutta viimeisimmältä levyltä olkaa hyvä:

Rush: "Resist" albumilta Test For Echo

I can learn to resist
Anything but temptation
I can learn to co-exist
With anything but pain

I can learn to compromise
Anything but my desires
I can learn to get along
With all the things I can`t explain

I can learn to resist
Anything but frustration
I can learn to persist
With anything but aiming low

I can learn to close my eyes
To anything but injustice
I can learn to get along
With all the things I don´t know

You can surrender without a prayer
But never really pray without surrender

You can fight without ever winning
But never ever win without a fight

Jarushkko