Vapor Trails ilmestyi vuonna 2002. Viisi vuotta ehti kulua edellisestä studioalbumista Test for Echo, jonka jälkeen julkaistiin sekä huikea kolmen cd:n kokoelma Different Stages että tapahtui suuria tragedioita Neil Peartin elämässä. Menetettyään perheensä Neil lähti etsimään itseään ja bändi jäi tauolle. Geddy käytti ajan hyväkseen tekemällä loistavan sooloalbumin My Favorite Headache, josta nimibiisin aggressiivisen bassosoolon jälkeen täytyy mainita kerrassaan loistava Working at Perfekt. Oli kuitenkin hienoa kuulla, että Rush oli palannut Neilin harharetkien jälkeen tekemään levyä, jota sitten väsättiinkin kokonaista 14 kuukautta. Koska näillä sivuilla on kokoelmani ajalta ennen Vapor Trailsia, päätin vielä tehdä pikakatsauksen tuoreimman Rush-levyn antiin.

Olin hieman pettynyt One Little Victory -singlelohkaisuun, koska se kuulosti ja kuulostaa edelleen mielestäni epämelodiselta powerrock-rytistykseltä, mutta ymmärrän bändin ajatuksen siitä, että levynkin avaava kipale, joka alkaa rumpujen mätkeellä, on tavallaan bändin viesti kaikille kuulijoille: We are back!

Levyn helmiä ovat kuitenkin melodisemmat kappaleet, joista ensimmäisenä täytyy mainita Ghost Rider, joka tietysti on helppo tulkita Neilin henkilökohtaiseksi kertaukseksi (samanniminen kiistelty kirja) itsensä etsiskely -reissultaan halki amerikan mantereen. Vapor Trail on myös samaa sarjaa.

Epätasaisen levyn parasta antia ovat kuitenkin loppupuolen kappaleet (lukuunottamatta huonoa lopetuskappaletta) alkaen loistavasta Earthshine-kipaleesta. Geddy laulaa sydämensä kyllyydestä, melodia jyllää ja biisi on aurinkoinen. Seuraava biisi jatkaa Neilin selvää 'elämä voittaa' -linjaa positiivisella asenteellaan "Oh sweet miracle of life...". Loistava linja jatkuu seuraavassa biisissä Nocturne, jonka aloitus jää päähän soimaan: "Did I have a dream? Or did the dream have me?"

Unimaailmasta palataan vielä maailmanpinnalle ja lisätään Pelko-trilogiaan neljäs osa: Freeze. Biisi alkaa aivan loistavalla rytmimatolla, jossa bändi soittaa yhteen kuin unelma, Alexin kitarat erikoisella soundilla Neilin ja Geddyn rytmimaton päälle. Pimeän tai oikeastaan pimeässä olevan tuntemattoman pelosta kertova biisi muuttuu kuitenkin hieman löysähköksi venkutukseksi välillä ja levy päättyy ikävään muussiin Out of the Cradlen muodossa. Noh, ei sitä aina kaikesta tartte tykätä. Ja aina voi kuunnella vanhojakin levyjä!

Jarkko 'Rushfani' Leinonen

---

Lisäys keväällä 2007:

Kolme valintaani levyltä:
* The Ghost Rider
* Earthshine
* Freeze (part IV of Fear)

©2007 Jarkko 'Rushfani' Leinonen