Rush in Rio - tuplaDVD

Ulkoasu niin sisältä kuin ulkoa:

Lohikäärmeanimaatiot äänien kanssa hienoja. Muriseva lohikäärme myös Miron suosikkikohta. Hienot kannet. Selkeät valikot. Neil Peartin kirjoitus lehtisessä mainio.

Dokumentti: The Boys in Brazil (a film by Andrew MacNaughtan)

Mainio tunnin pituinen dokkari Rushin jätkistä ensimmäistä kertaa Brasiliassa keikoilla syksyllä 2002. Vaikka kissoja ja koiria satoi taivaalta, niin Rush veti kolme massiivista keikkaa. Porto Alegre, Sao Paolo (60000 ihmistä!) ja Rio de Janeiro olivat keikkapaikkoina. Dokkari seuraa Alexin, Geddyn ja Neilin valmistautumista keikkoihin, keikkamatkoja, tunnelmia Brasiliasta. Lisäksi jätkiä on haastateltu postyymisti ja he kertaavat, miten hommat sujuivat. Alex ja Geddy osoittautuvat hyviksi ystäviksi ja hymy on herkässä kuunnellessa äijien sanailua toisistaan. Keikkoihin valmistautumisrituaalitkin on esitetty hauskasti. Alex osoittautuu todelliseksi vitsiniekaksi. Neil on eniten mietiskelijä ja hänen henkilökohtaisen elämänsä tragediat käsitellään pikaisesti mainiten, että hän ei siitä syystä ole mukana promojutuissa, joihin yhtye muuten joutuu jokaisella keikkapaikkakunnalla. Niissäkin Alex vetää jossain vaiheessa homman aina ihan lekkeriksi. Neil osoittautuu todella asiaansa paneutuvaksi muusikoksi ja hänen valmistautumisensa sekä keikkaesiintymisensä ovat todella intensiivisiä - hän rummuttaa paljon silmät suljettuina fiilistellen.

Myös fanit pääsevät dokumentissa ääneen, mikä on toteutettu ihan hienosti. Rushia kehutaan fanien toimesta muusikoina ja elämäntien näyttäjinä lyriikankin osalta. Mukana vilahtavat mm. Sepulturan jätkät odottavissa tunnelmissa ennen keikkaa. Yleisöä riittää keikoille todella paljon ja se on todella innostunutta. Sao Paolon keikka on bändin historian isoin ja fiilis on korkealla. Välillä meinaavat sateen voimasta mennä rikki laitteet ja rikki tuntuvat olevan sekä Geddyn että Alexin kädetkin, mutta mitäs siitä, keikat menevät silti loistavasti. Rion kuvattavaa ja äänitettävää keikkaa ennen ongelmat kasautuvat, roadcrew ehtii paikalle viisi tuntia tavallista myöhemmin, sade on jälleen ollut sotkemassa kuvioita ja bändi joutuu kiertueen viimeisenä iltana lavalle ilman minkäänlaista soundcheckiä. Dokumentti on hauska ja mielenkiintoinen kuvaus kulissien takaa, antaa tyypeistä inhimillisen kuvan ja toimii erittäin mainiosti lämmittelynä varsinaista keikkaa varten.

Lisäherkut:

Anthem, videotaltiointi biisistä vuodelta 1975. Erittäin hupaisa, erittäin rokkaava.

By-Tor -animaatio, joka näkyi myös keikkojen taustalla biisin aikana. Hauska pätkä.

Keikka:

Miehet mustissa:

Neilillä afrikkalaistyylinen lakki päässään, ympärillä upea lyömäsoitinsetti.

Alexilla musta puolihihainen paitapusero ja läjä kitaroita, mm. musta, punertava sekä puunvärinen akustinen.

Geddyllä hihaton t-paita, musta basso sekä koskettimet/syntetisaattori.

Biisit:

1. Tom Sawyer. Rock'n'Roll. Rush is in Rio! Brassifanit heti messissä ja ihan täpinöissään ainakin eturivin kiihkeimmät. Hieno avaus keikalle.

2. Distant Early Warning. Tämä aiheutti mulla positiivisia kylmän väreitä selkäpiissä - niin mahtavan tunnerikas kappale minulle ja loistava liveversiointi.

3. New World Man. Mainio välipala, helppo laulaa mukana.

4. Roll The Bones. Parasta hieno lurtsi-tausta-animaatio rap-kohdassa. Muuten vähän tylsä. Tosin jätkät antavat kyllä kaikkensa jokaisessa biisissä.

5. Earthshine. Uusimman Vapor Trails -levyn helmiä. Myös livenä. Alkuspiikissä Geddy heittää juttua: "Lämmintä Riossa. Hyvää iltaa. Kunnia olla täällä. Sori, että kesti näin kauan tulla tänne asi. Hyvittääksemme sen soitamme tänään abauttiarallaa tuhat kappaletta..."

6. YYZ. Kreisin hieno tunnelma. Yleisö hoilaa instrumentaalia mukana toimien kuin biisin laulusolistina tai yhtenä soittimena.

7. The Pass. Geddy spiikkaa tämän olevan yhden bändin omista suosikkikappaleista. Tunnelmallinen välipala. Kohta "Christ, what have you done?" jää soimaan päähäni pariksi päivää.

8. Bravado. Toinen hempeily perään. Yleisössä joku heiluttaa Brasilian lippua, jonka keskellä auringossa onkin Kanadan punavalkoinen vaahterakuvio. Geddyn hienoa laulantaa, muuten ehkä vähän ylipitkän lepsu lällyrock.

9. The Big Money. Ihan eri meiningillä taas - välillä mennään vauhdilla, välillä vähän rauhallisemmin ja sit taas menoks. Basso jytää. Tässä Alexin kitarasoolokin rulettaa. Loppu on mahtava.

10. The Trees. Geddy spiikkaa biisiä, että nyt tulee "something woodsy". Historian oppitunti Rushin malliin. Pojat tuntuu aluksi lepuuttelevan käsiään. Geddyn basso kannattelee biisiä, Alexin soolo ei oikein irtoa, Neil näyttää nauttivan tempovaihteluista.

11. Free Will. Heti alkuun Neil pistää rumpukapulan lentoon. Yhteislaulu-kertsi, ainakin mulle Alexin ja Geddyn kans. Ihan kuin yhtäkkiä biisin aikana Geddyä rupeis ramasemaan. Mut se menee ohi, kun Geddy saa huilata lauluääntään tilutuskohdissa. Olihan siinä Geddyllä taas monta korkealta laulettavaa kohtaa revitettävä. Yleisöltä palvonta-kädenheilutuksia.

12. Closer To The Heart. Brassispesiaali ja Geddyn spiikki siitä, että täällä kuulemma halutaan kuulla erityisesti just tämä biisi. Yhteislaulua yleisön kanssa. Hyvinhän se meni poijilta, vaikkei ollutkaan kiertueohjelmassa ennen muutamia viimeisiä keikkoja. Rushin poppishitti, heh.

13. Natural Science. Mun suosikkibiisejä. Odotuksiin nähden ehkä vähän pettymys. Ehkä tää on parempi levybiisi kuin livebiisi. Tosin oishan tää ihan mieletöntä kuulla oikeasti livenä. Geddy kyllä lauloi taas hienosti. Esitys nousee biisin lopussa, kun yleisökin herää mukaan tunnelmaan.

Välitauko. Geddy spiikkaa, että "meidän pitää pitää pieni tauko", osoittaa päätään ja jatkaa: "aivokirurgian vuoksi".

14. One Little Victory. Biisi lähtee jyrän lailla käyntiin hienon lohikäärmetausta-animaation ja pyrotekniikan yhteistyöllä. Biisikin kuulostaa paljon paremmalta kuin levyllä. Siltikään ei minun suosikkibiisejäni. Alexin lyhyt soolo kai lisätty liveversioon verrattuna levyn rykäisyyn.

15. Driven. Bassobiisi. Geddyn soolo bassollaan on hiano. Ja ajattellapa mitä se vois olla, jos Geddyn soittokäsi toimis kunnolla (dokumentissahan mies toteaa, että nivelet paskana soittokädessä). Hyvin jammaava kipale.

16. Ghost Rider. Vapor Trails -levyn hienoimpia hetkiä. Komeita melodioita. Neilin matkalaulu, lopussa ehkä jopa biisin "koreografiaan" kuuluen Neil repii rumpupalikan kappaleiksi.

17. Secret Touch. Levyversiota en ole pahemmin digannut, mutta toimiihan tämäkin livenä mainiona rock-kipaleena. Alex ainakin fiilistelee ihan kunnolla.

18. Dreamline. Biisihän on aivan loistava. Aika alkuperäiselle uskollinen liveversio. Ärsyttäviä tosin ovat vilkkuvat laservalot biisin taustalla. Alex revittää jälleen. Tai sitten muuten vaan irvistelee, liekkö hänelläkin sattuu kätöseen.

19. Red Sector A. Yksi Rush-suosikeistani levyversiona. Tässä liveversiossa vaihteeksi hieno valojuttu, kun Neilin rummut välkkyvät punaisena kuin hätävalot biisin teeman mukaisesti. Tausta-animaatio sen sijaan on omituinen. Ehkä tämäkin kuitenkin toimii paremmin levyllä - syntikka/kosketin- & sähkörumpuvetoiset kappaleet eivät kolahda ainakaan tällä livetaltioinnilla (eivät rokkaa tarpeeksi).

20. Leave That Thing Alone. Instrumentaali, joka toimii todella hienosti. Hillitty, mutta taidokas esitys. Joku vitsikäs sideshow siinä lavalla kans nähdään, kun kolme pitkätukkaista tyyppiä (vai neitoa, en ole kattonut niin tarkkaan) käy heilumassa lavarekvisiittana olevien kuivausrumpujen luona. Rush-kolmikkoa sideshow naurattaa - joo, jopa Neil hymyilee! Geddy sooloilee. Mahtava meno.

21. O Baterista. Tämä on siis Drum Solo brassiväritteillä. Ehdoton livenä koettava juttu, upeeta! Yleisö taputtaa tahdissa. Hauska lopetus taustavideoineen bigband-meiningillä. Yleisön palvontaeleitä jälleen.

22. Resist. Yllättävä akustinen veto. Alexin ja Geddyn hieno veljellinen meininki istuskellen ja akustisia näppäillen. Kaunista. Jopa karvaisten keski-ikäisten miesten esittämänä.

23. 2112. Vitun hieno esitys alun scifi-syntetisaattoriulinoista lähtien. Yleisö pomppien ja huutaen mukana. Neilin rumpupalikka akrobatiaa. Jätkät ottaa yleisönsä - nyt rokataan! Mieletön livemeininki.

24. Limelight. Iloisia ilmeitä. Poppiskamaa.

25. La Villa Strangiato. Hyvä, nouseva fiilis. Yleisö mukana "hei!"-huudoin. Biisin hiljaisemmassa kohdassa hieno "sininen hetki". Alex&Geddy hassuilevat. Sit Alex alkaa vetää yhden miehen komediashowtaan höpisten ihan ihme juttuja. Mies ulisee musan tahdissa ja kertoo, kuinka jatsi onkaan omituista. Sit mies vielä esittelee "jazzbändinsä taustamuusikot". Heh.

26. The Spirit of Radio. Fiilis on edellisen hupailun jäljiltä edelleen iloinen niin soittajilla kuin yleisöllä. Käsientaputusmeiningillä eteenpäin.

Encore.

27. By-Tor and The Snow Dog / Cygnus X-1 / Working Man. Geddyn kiitosspiikki. Hauska lavashow ja hieno tausta-animaatio By-Torin aikana. Hymyt taas herkässä. Cygnus hieno revittelypala. Working Man mainio lopetus - kyllähän pojat teki loistavan päivätyön.

© Jarkko Leinonen 2003.

 

Katso myös:

Audioversion arvostelu (Winnipeg Sun)

Audioversion arvostelu 2 (www.allmusic.com/)