Presto oli Signalsin ohella toinen studiolevy, joka tuli hankittua Rushfaniuden alkuaikoina vuonna 1991. Siihen liittyy siis semmoista ”alkuviehätys”-tunnetta, kun sitä kuuntelee, vaikka viime vuosina levyn kuuntelu on jäänyt luvattoman vähälle.  
 
Prestolla kuuluu Hold Your Firen kaikuja, joskin ehkä ollaan taas palattu vähän rokimpaan ilmaisuun. Heti eka biisi Show don’t tell keikkuu kertsissään ärsyttävyyden rajamailla, mutta selviää niukasti mukavammalle puolelle. Chain lightning nousee taasen kertsinsä ansiosta ehdottomasti hyvän puolelle keskinkertaisuuden suosta – biisin kitaravingutukset ovat luku sinänsä enkä oikein tiedä, että hyvässäkö vai pahassa.
 
The Pass on hieno kappale, jota ovat sedät ansiokkaasti livenä vielä viime vuosinakin soitelleet. War paint soljuu etiäpäin mukavasti ja on miellyttävä kappale. Scars on vähän jotenkin ärsyttävämpi tapaus, Geddyn laulu jotenkin kireätä tai en minä tiedä, laulumelodia vaan tökkii. Presto toimii jo taas kappaleena sit paremmin, laulu soljuu ja Alexin soolo on hieno. Superconductor on menevä kipale. Anagram (for Mongo) toimii ja on hyvä - piano/kosketinjutut erityisesti. Red tide menee tämän levyn kärkikolmikkoon, ehdottomasti, tiukka biisi. Hand over fist kuulostaa mukavalta lallattelulta. Levyn päättää sit hieno(in) kappale Available light, jossa Geddy laulaa aikas korkealta.  
 
Kolme valintaani:
 
* The Pass
Sykähdyttävä kappale, jonka sanoman kiteyttää rivi: “Christ, what have you done?”
 
* Red tide
Tykkään biisistä, sen mielenkiintoisesta sanoituksesta ja öö, sadekepistä. Hieno kappale.
 
* Available light
Hieno biisi, jonka olen yleensä valinnut tältä levyltä Rush-kokoelmillekin. Geddyn vokalisointi saa erityishuomion.

©2007 Jarkko 'Rushfani' Leinonen