kirjoitettu vuonna 2003...
Rush alkoi vaikuttaa elämässäni vuonna 1991. Ensimmäistä kertaa kuulin Rushia vanhimman ystäväni seurassa, tämän kaverin luona. Tämä lapsuuden ystäväni oli ennenkin vaikuttanut musiikkimakuuni, aikana, kun en vielä kuunnellut oikeastaan paljonkaan musiikkia. Vuonna 1985 nauhotimme mankalta toiselle bändejä kuten AC/DC, Accept, Iron Maiden ja muita sen ajan heavy-sankareita. Sen jälkeen ehdin laajentaa musiikinkuuntelutottumuksiani ja minulla oli jossain vaiheessa erittäin vankka house-, acid- ja rap-musiikin tuntemus. 'Disco-fever' kuitenkin hellitti ´90-luvun alkuvuosina ja ystävä (ei tämä 'vanhin'), johon tutustuin lukioaikana, oli uusi musiikin aarreaitta: The Doors, Nick Cave & The Bad Seeds, Sielun Veljet...Siihen aikaan sijoittui myös orastava aikuisikään astuminen.
Yhtenä oluenhuuruisena iltana kesällä 1991 olin vanhimman ystäväni kanssa hänen kaverinsa luona. Videolta pantiin pyörimään minulle tuntemattoman yhtyeen video. Ystäväni, välillä äärimmäisyyksiin väittämissään menevä, alkoi kehua vuolaasti yhtyettä ja erityisesti sen rumpalia, jota vertasi Policen Copelandiin, joskin lisäten perään, että tämä Neil Peart on huomattavasti virtuoosimpi. Minä, hienoisessa nousukännissä, hassunnäköistä yhtyettä tiiraillessani aloin vastaväittelyyn, kunnes en enää löytänyt muuta 'pakotietä' orastavasta 'riidastamme' kuin luvata ottaa lainaan tuo ruudussa juuri näkemämme livevideon konsertti cd-versiona. Sunnuntai koitti ja krapulaisena lähdin hakemaan ystävältäni lainaan levyä, joka oli Rush-yhtyeen A Show of Hands.
Ei liene yllätys, että se oli 'beginning of a beautiful friendship'. Niilo Pertti, Aleksi ja Geddy tulivat tutuiksi upean musiikin ja sanoitusten myötä. Aluksi innostus eteni hitaasti mutta varmasti, mutta koko ajan levyjä tuli hankittua lisää. Jossain vaiheessa hommasin vinyylejä, kunnes levysoitin levisi ja aloin kerätä Rush-cd:eitä. Erinomainen lisä fanille, joka ei koskaan ole päässyt (vielä) näkemään Rushia livenä olivat kaksi konserttivideota, joista todella saa vielä levyjä paljon monipuolisemman kuvan Rushista. Kyseessähän on aivan loistava livebändi sen lisäksi, että he tekevät upeita levyjä. Mikään hittitehdas Rush ei ole koskaan ollut.
Oma suosikkibiisini on jo tuolta ensin kuulemaltani livelevyltä bongaamani Subdivisions, jonka olen huomannut olevan myös ei-fanien suosiossa. Biisi lienee loistavan kosketinkuvion ansiosta populaaria ja helposti omaksuttavaa Rushia parhaimmillaan. Ei sanoituskaan toki huono ole - päinvastoin. Itsekin olen samaistunut biisin tarinaan - olen ollut nuoruudessani se cast-out, tosin omasta valinnastani. Eipä sitä tullut mihinkään juuri kotoa liikuttua ennen kesää 1991, jolloin olin viittä vaille 18vee.
Musiikilliset mieltymykseni ovat Rushin löytämisen jälkeenkin olleet vaihtelevia. Levysoittimessa ovat pyörineet Suomi-punk, britti-pop, metalli jne. Rush on kuitenkin aina ollut se 'oma juttu', ehkä jo siitäkin johtuen, että bändiä ei ole ystäväpiirissäni paljon noteerattu. Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Yhden ystäväni sain 'käännytettyä' vahingossa unohdettuani Test for Echon hänen cd-soittimeensa. Kahdelle muulle olen tehnyt Rush-kokoelman (joista jälkimmäisen biisit ja lyhyet valintaperusteet tällä saitilla!), joista he ovat saaneet ainakin hyvän kuvan Rushista, toinen jopa hankkinut heidän levyjään.
Minulle Rush edustaa äärimmäisen hyvää musiikillista kokemusta. Virtuoosimaisen loistava rumpali ja upeita sanoituksia väsäävä Neil Peart, huippubasisti ja omaperäisen lauluäänen omaava Geddy Lee, sekä kitarasankari Alex Lifeson ovat minulle kuin hyviä ystäviä. Musiikki on yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja Rush on minulle musiikin jalokivi.
Yksi toteutumaton haave on, että pääsisin Rushin keikalle. Vuonna 2002 Rush teki mittavan Yhdysvaltain ja Kanadan kiertueen poiketen ensimmäistä kertaa Meksikossa ja Brasiliassa. Eurooppaan asti bändi ei kuitenkaan tullut ja syyksi ilmoitettiin uusimman levyn Vapor Trailsin heikko myynti vanhalla mantereella. Mielestäni peruste oli aivan naurettava. Lempivertaukseni onkin, että miksi esimerkiksi Rollarit tulevat jälleen tänä vuonna maailmankiertueelle, kun heidän uusin levynsä ei takuulla ole myynyt paljon mitään Euroopassa. Syy siihen on vuosikymmenten aikainen maine ja menestys. Rush on ollut maailmankartalla jo kolmekymmentä vuotta. Sillä on tuhansia faneja Euroopassa, jotka arvostaisivat edes yhtä keikkaa Euroopassa, mutta sitä ei ole luvassa.
Jotta en lopettaisi liian negatiivisissa tunnelmissa, niin muistettava on, että Rush on ollut ja on yhä upea yhtye, jonka musiikillinen historia on koottu n. 20 levylle, kolmelle videolle ja nyt myös konsertti-DVD:lle Rush in Rio (kts. arvostelu näillä sivuilla). Yhtye ei ole myöskään vielä historiaa, joten uusia levyjä ja keikkoja on luvassa jo vuonna 2004, kun 30-vuotis juhlakiertue pamahtaa käyntiin. Rushin musiikki ja sen merkitys minulle ei koskaan häviä. Rush rules ok!
© 2003 Jarkko 'Rushfani' Leinonen