Vuosi vaihtui ja joulunaikakin sujahti ohi. Tässäpä taas viime aikojen Kuru-sutkautuksia sitten, jos joku on niitä kaipaillut.

 Autossa on soinut iskän valitsemana nyt viikkotolkulla itse tehty kokoelma "Shalom - lauluja sodasta ja rauhasta". Siinä on Asan biisi "Ruokaa, ei aseita". Tiukkaa asiaa sisältävän biisin kertsi oli kolahtanut Kuruunkin, joka lauleskeli yks ilta: "Tarvitaan ruokaa, ei ateita..." (Kurulla siis se ässä on tee)

 Kuru luki kirjaa pikkuveljelle ja sanoi: "Aarni Oravel" (pikkuveljen nimeksi julkistettiin nimijuhlassa Aarni Aatos Olaver Karsikas)

 Kuru seisoi keittiön ja 'pianohuoneemme' välikössä, jossa oli ollut kantoliinasta sidottu keinu roikkumassa tangosta, kunnes se tipahti Miron päähän ja otettiin pois. Kuru leikki kiikkumista todeten: "kiikkuu, kiikkuu".

 Sijoitimme perheen voimin uuteen lastenlevyyn eli Paukkumaissin kakkosälppyyn ja sitä on sitten kuunneltu ahkerasti. Toinenkin levy samalla hankittiin eli iskälle ja erityisesti äitille rakkaan The Curen uusi 4:13 Dream. Kuru oli ilahduttanut äitiään Paukkumaissin jatkuvan kuuntelun lomassa toteamalla "nyt pannaan kurellevy", pannut sen soimaan ja antanut parin biisin ajan soidakin, kunnes oli taas vaihtanut Paukkumaissin soimaan.

 "Äiti, ei meittä kukkaan tiiä..." oli Kuru mietiskellyt, kun Kuru, Aarni ja Laura kotona päivän olivat oleskelleet.

 Joulusta jäi mieleen tietty joulupukki. Kuru oli todennut yks päivä, että "kyllä joulupukki on olematta" (siis olemassa - kun oli joulua ja tonttujen kurkkimisia äiskän kans miettineet).

 Kuru oli käynyt hakemassa kirjahyllystä luettavaa ja todennut: "Äiti, mä oon täällä kirjastossa".

 Keittiössämme on kaappi, johon Miron pitää saada aina lauantaiksi (karkkipäivä) karkkia. Kuru nimesi kaapin "karkisto" (vrt. kirjasto).

 Kurulla on itsehillintäongelmia. Kuuluu ikään. Nyrkki heiluu taajaan. Kohde on yleensä isoveli Miro. Muutkin saavat välillä osansa. Pikkuveli ei ole onneksi saanut nyrkistä. Isosisko sai ensin melkein nyrkistä (hillintä pysäytti lyönnin ennen osumaa), kunnes meni hermot ja lähti kunnon isku niskaan ja kun ei anteeksipyyntö luonnistunut, lähti Kuru jäähypenkille. Huudon ja jäähypenkin hakkaamisen jälkeen oli poikakin sit jo huomattavasti tyynempi ja leikit sujuivat hyvässä hengessä. Guru opettikin meille, että on inhimillistä menettää hermonsa ja useimmiten me pystymme estämään räjähdyksen, mutta jos se seuraa, on parempi purkaa raivo johonkin muuhun kuin toiseen ihmiseen, koska sopu on aina paras ratkaisu.