•  Puhe nimijuhlissa 19.08.2006 Kopsalassa. Tämä siis kirjoitettu versio, joka oli juhlapuhujana toimineella iskällä printattuna pienille lappusille. Puhuttuna puhe tietenkin vähän muuttui ja elävöityi, sekä sisälsi tilannekomiikkaa ja muuta hauskaa, mutta tässä tämä kirjoitettu höpinä kokonaisuudessaan, olokaapa hyvä: 

  "Hyvät ystävät, tervetuloa juhlimaan rakkaita poikiamme ja vähäsen meitä vanhempiakin. Huomenna tulee seitsemän vuotta siitä, kun aloitimme Laura-rakkaani kanssa elon avioliitossa ja vaikkei sitä aikaa voikaan tiivistää pelkästään sanoihin ”mukavasti on mennyt”, niin silti voin sanoa, että se on ollut hienoa ja kasvattavaa aikaa. Olen onnellinen mies tässä ja nyt.

  Neljä vuotta sitten saimme Lauran kanssa ruveta hyvällä syyllä kutsumaan itseämme perheeksi, kun Miro syntyi. Miroa ei kastettu, koska emme kuulu kirkkoon, mutta ei myöskään osattu tai haluttu erikseen pitää mitään vastaavaa seremoniaa, jota kai nimijuhlaksi kutsutaan. Nyt on siis niidenkin aika, vähän niin kuin jälkijunassa. Tämä pitkä haudutteluaika siirtyy ehkä jatkossa muihinkin väliin jätettyihin asioihin ja ehkä se häämatkakin Lauran kans vielä joskus saadaan tehtyä.

  Kesäkuussa ydinperheemme sai lisää poikaenergiaa Kurun synnyttyä ja tänään julkistamme poijan koko nimen. Ensin kuitenkin haluan aloittaa kertomalla teille tästä esikoisestamme Mirosta ja hänen nimeämisestään.

  Nimi Miro on oletettavasti lähtöisin Mir-tavulla alkavista tai loppuisista slaavilaisista nimistä, kuten Miroslav ja Vladimir. Sana mir merkitsee 'rauhaa'. Miro on siis rauhan mies ja rauha on meille Lauran kanssa tärkeä asia, siinä missä rakkauskin.

  Miroslavista tulee sitten mieleen Tsekki, josta olen ollut kiinnostunut siitä lähtien kun kohta viistoista vuotta sitten siellä matkailin. Niin vaan se aika on vierinyt, että ei ole päässyt sinnekään uudestaan, mutta ehkä joskus teen vaikkapa samanlaisen matkan sinne Miron kanssa, kuin itse oman isäni kanssa aikoinaan ylioppilaaksi kirjoitettuani. Tsekistä tulee tietysti myös loistavaa olutta. Miron ja Tsekin sitoo sillä lailla hauskasti yhteen myös se, että ennen kuin aloimme odottaa Miroa, säästimme Lauran kanssa matkarahaa ja yksi todennäköinen matkakohde olisi ollut juuri Tsekki. No, matkarahasto muuttui luonnollisesti sitten vauvan odotuksen myötä lastentarvikerahastoksi ja uutta matkarahastoa ei olla vielä edes aloitettu. Puhuin kyllä Lauralle, että ehkä kolmen vuoden päästä, kymmenvuotishääpäivänä, vois harkita jotain matkaa esimerkiksi Pariisiin tai Prahaan. Että vinkki-vinkki isovanhemmat, alkakaapa aatella jo siihen malliin, että poijat on sitten teidän hoidossa. Miro on sit jo seitsemän ja Kuru kolme. 

  Laura kirjoitti joskus keväällä näitä nimihommia mietiskellessämme, että hän oli tykännyt Miro-nimestä jo pitkään ennen Miron odotusta.

  Ortodoksien Miro viettää nimipäiväänsä marttyyri Myronin mukaan.

  Jos vielä mietitään kuuluisia Miroja, niin tulee mieleen melkein kaima Joan Miró, jonka kaima-sukunimi kirjoitetaan hipsukka o:n päällä. Miróhan oli kuuluisa katalonialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja keraamikko. Kun meidän Miron nettisivut olivat pitkään ulkomaalaisella ilmaispalvelimella, niin aina kun sinne kirjautui sisään, näkyi siellä Joan Miró –aiheisia mainoksia. Kaipa Iskän päiväkirjan nettisivut sitten ovat surrealistiset, lapsenomaiset, kansallisylpeyttä ilmentävät ja alitajuntaa peilaavat, jollaisiksi Mirón töitä on muun muassa kuvattu.

  Miron toinen nimi Gabriel tulee pääasiassa Pelle Miljoonan samannimisestä kappaleesta. Pellehän on kans tunnettu rauhan mies ja molemmille meille Lauran kanssa tärkeä vaikuttaja niin musiikillaan kuin persoonallaan. Tää kyseinen Gabriel-kappalehan on suomi-reggaeta ajalta ennen suomi-reggaeta ja ”surullinen tarina mun ystävästä”, jolla ei siis ollut hirveän hyvä elämä eikä kohtalo. Toivomme tälle Miro Gabrielille parempaa elämää.

  Ehkä tätä meidän Gabrielia suojelevat enkelit, onhan hän itsekin samanniminen kuin raamatun kova arkkienkeli, joka toimi jumalan sanansaattajana. Hepreaksi Gabriel on ”jumalan väkevä mies”. Meidän Gabriel on arkienkeli.

  Ja täytyy tämä kolmaskin nimen valintaan ehkä hitusen verran vaikuttanut tekijä mainita, nimittäin minähän olin tuossa 1990-luvun loppupuolella kova Babylon 5 –televisioscifi-sarjan fani ja löytyypä kyseinen 110-osainen sarja vieläkin videoilta. Laurankin käännytin aikoinaan Babylon 5 –faniksi ja yksi sarjan vaikuttavimmista henkilöistä oli G’kar, narnien rodun soturi, josta tuli myöhemmin jonkin sortin soturipappi, kun hänen kostonhimonsa muuttui ajan kuluessa, ikävien asioiden kokemisen ja kasvavan ymmärryksen myötä sääliksi ja myötätunnoksi jopa arkkivihollisen kärsimystä kohtaan – ja sitä kautta henkiseksi kasvuksi. Gabrielista kun ottaa ensimmäisen kirjaimen G ja sen yhdistää Karsikkaan aloittavaan tavuun Kar, saadaan G-heittomerkki-kar eli G’kar. Ja aiheeseen liittyen: Jos meille vielä joskus tulee tyttö, niin sen yhdeksi nimeksi tulee sitten Babylon 5:n vahvin naishahmo, mutta se on sitten toinen juttu se.

  No niin, kaksi nimeä käyty läpi ja yksi vielä Miron osalta käsittelemättä, nimittäin Joonatan. Tämäkin oli Lauran mielestä odotusaikana, liekkö aiemminkin, kiva nimi, jonka hän voisi lapselleen antaa. Joonatanista taisi molemmille tulla ensiksi mieleen Lokki Joonatan, joka on siis Richard Bachin tarina elämisen riemusta, vapaudesta ja itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Liekkö sitä kirjaa kaikki lukeneet koulussa, minä ainakin.

  Myös Joonatan löytyy raamatusta, vaikka emme kyseisen kirjan sisältöön kovin perehtyneitä olekaan, varsinkaan Laura, joka ei ole edes koskaan pakkouskontoa opiskellut, kuten minä kastettu ja ripiltä päästetty myöhäissyntyinen pakana. Joka tapauksessa Joonatan on raamatussa kuningas Saulin vanhin poika, joka tarkoittaa hepreaksi ”Jahve antoi” tai ”jumalan lahja”. Sellainen Miro kyllä meille on ollutkin, jos ei uskonnollisessa niin symbolisessa mielessä ainakin.

  Sitten on vielä ainakin laulun myötä tuttu Joonatan, nimittäin Kardemumman kaupungissa rosvoilleen velikolmikon Kasper ja Jesper ja Joonatan. Näistä Kasper on vanhin, Jesper on kaunein, ja Joonatan paras syömään. Ja kun kolmikko jää lopulta kiinni, heistä tulee kunnon kansalaisia ja Joonatanista leipurin apulainen. Mutta mikäs meidän Joonatanista tulee, kerropa Miro, mikä sinusta tulee isona?

  ***

  Sitten käännetäänkin katseet meidän pikkuiseen enkeliin eli Kuruun. Nämä perustelut Kurun nimen valinnalle voivat olla teille tuttuja, mikäli olette käyneet lukemassa Gurun poppeja, mutta kertauksen vuoksi käyn ne tässä läpi.

  Laura löysi Kuru-nimen jostain harvinaisten nimien kirjasta ja tykästyi. Nimi on lyhyt ja ytimekäs nelikirjaiminen nimi, kuten isoveli Mirollakin ja sopii mielestämme hyvin sen kanssa yhteen. Nimi alkaa K-kirjaimella, joka tarkoittaa sitä, että ydinperheemme nimisarja on aakkosissa peräkkäin: J, K, L ja M.

  Kuru kuulosti heti jotenkin luontoon liittyvältä, mutta ei kuitenkaan liian selkeästi niin kuin vaikka Otso. Yksi merkitys "kuru"-sanalle on kahden tunturin väliin muodostunut sola ja semmoinen jotenkin mielessä välähtikin, kun ensimmäistä kertaa nimen kuulin, vaikka en varmaankaan ole edes koskaan oikeata tunturikurua nähnyt. Sanan "kuru" muita merkityksiä ovat mm. pitkä kaita syvänne, lahdeke, notko, jyrkkä notko, uoma, uurre ja loukko. Ristisanakirja antaa kuru-sanalle merkitykset tunturirotko, rullapuu ja piasteri eli Turkin vaihtoraha.

  Toinen etunimivaihtoehtomme päätyikin toiseksi nimeksi...joka paljastetaan myöhemmin ;-)

  Kuru on kunta Tampereen pohjoispuolella ja sitä sanotaan Etelän Lapiksi, koska sanalla kuru on yhteys lapin sanaan kurra, joka tarkoittaa lovea tai kapeaa syvännettä tunturiharjanteessa eli noita samoja, mitä äsken luettelinkin.

  Näsijärvellä siellä Tampereen maisemissa kulki vuodesta 1915 alkaen Kuru-niminen höyrylaiva, joka oli yksi sisävesiemme kuuluisimmista laivoista. Kuru-laiva koki haaksirikon ja upposi vuonna 1929, jolloin 133 ihmistä hukkui, pääosin kurulaisia, mutta laiva nostettiin pian tapahtuneen jälkeen ylös ja oli vielä käytössä yhteensä 20 vuotta.

  Kalevala-koruissa on Kuru-koru, tosin sitä saa vain tilaustyönä.

  Kuru on tauti, joka tunnetaan myös nimellä Laughing Sickness, joka vaivasi pääasiassa Uuden Guinean väestöä 1900-luvun alkupuolella ja tulee paikallisen Fore-väestön sanasta "tärisee/tärinä". Laajemmalti tauti hävisi ihmissyönnin loputtua Uuden Guinean alueella (eli kuulostaa itse asiassa vähän hullun lehmän taudilta tai creutzfeld-jakobin taudilta, kuten se ihmisissä esiintyy).

  Etiopiassa on Kuru-kehittämisrahasto San-taiteilijoille, jotka tekevät taidetta kankaille. Kuru Taideprojekti tukee San-kansan taidetta ja on tehnyt sitä maailmankuuluksi.

  Monenlaisia merkityksiä siis ja jos kuulette joskus jossain ihmisten puhuvan  kurusta, niin voitte tämän oppitunnin jälkeen kysäistä, että puhutteko kenties laivasta, kunnasta, taudista, taiteilijoista, tunturirotkoista vai siitä kuuluisasta Karsikkaan poijastako ;-)

  No niin, jännitys tiivistyy, fanfaareja, on aika julkistaa Kuru Karsikkaan toinen nimi, joka on…Niila.

  Niila-nimi on lappalainen vastine Niilolle, joten lappiteema jatkuu. Niila esiintyy Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -kirjassa, jonka Laura on lukenut. Niilalla on kirjassa surullinen lapsuus ja kohtalo, joten tälle Niilalle toivomme parempaa elämää :)

  Niila on varsinaisesti saamelainen nimi: lappalainen miehen nimi Nilla, jonka saamelainen väännös on siis tämä Niila, etelässä Nilla on taasen tytön nimi (tulee Gunillasta).

  Jossain vaiheessa jo Miroa odottaessamme mietittiin molemmat nimiehdotuksia ja listat kaivettiin esiin Kurua odotettaessa. Minähän olen kanadalaisen Rush-yhtyeen suuri fani ja bändin rumpali Neil Peart on yksi kaikkien aikojen hienoimmista rock-rumpaleista, lyömäsoitinguru ja kaiken lisäksi oiva lyyrikko. Joten väänsin tietysti Neil Peartin Niilo Pertiksi ja siihen kun vielä olisi lisännyt oman isäni nimen perään Leksan nimen muunnoksen Leopold, niin eikös olisi ollut hieno nimi: Niilo Pertti Leopold. No, Niilo muuttui Niilaksi, mutta siinä on jotain hienoa minusta, koska se kuulostaa joltain lappalaiselta ukolta, joka kertoo tarinoita menneiltä ajoilta. Veikkaanpa, että ainakaan lapissa Kuru Niila ei kuulosta yhtään hassummalta.

  Niila –nimi on myös ortodoksinen nimi, jonka nimipäivää vietetään 19.5. Niila pyhittäjä Kornili Komelilaisen muistopäivänä.

  Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Kuru Niila Karsikkaan kolmas etunimi, joka on…

  Eliel

  …josta ei-niin-yllättäen Laura kertoo pitäneensä jo pitkään. Nimellä on myös loppusoinnullinen yhteys Miron toiseen nimeen Gabriel.

  Elielistä tulee varmasti useimmilla jos ei kaikilla mieleen Eliel Saarinen, kuuluisa arkkitehti. Gottlieb Eliel Saarinenhan on tunnettu erityisesti Helsingin rautatieaseman suunnittelusta, mutta suunnittelipa mies myös Viipurin sodassa tuhoutuneen juna-aseman sekä Lahden ja Joensuun kaupungintalot. Näin kertoi nettitietosanakirja. Joten kun Karsikkaiden suvussa on tuommoista arkkitehtuurista ja muutenkin suunnittelullista perimää, niin ehkäpä me tämän Eliel-nimen Kurulle antamalla tuemme hänenkin uravalintaansa ja Eliel Karsikas piirtää joskus jonkun hienon rakennuksen. Tai vaikka sarjakuvan.

  Mirokin kuulemma tykkää Eliel-nimestä, vaikka taisi jo unohtaa koko nimen, kun emme ole siitä hänen kanssaan keskustelleet viime aikoina, jotta nimi ei vuotaisi sitä uteleville isovanhemmille. No mites Miro on, tykkäätkö Eliel-nimestä?

  Juu ja kun tässä raamattulinjalla on melekeen koko nimikatras väännetty, niin kassotaanpa sitten Elielin raamatulliset juuret. Eliel on mitä ilmeisemmin väännös Elias-nimestä, joka heprean kielellä on kai Elia, joka taas tarkoittaa ”Jahve on jumalani”. Ortodokseilla Eliel on vääntynyt Iljaksi, joten siis melkein kummitussetän nimi. Kummi-kummituksista kerron kohta lisää.

  Pikaisesti lienee vielä syytä kerrata sukunimet. Pojathan ovat Karsikkaita, kuten äitinsä ja Laura kirjoitti Karsikas-nimen tarinan minulle sähköpostissa näin: ”Karsikuusi. Tuli ukko, ja karsi kuusen merkiksi, että tämä on nyt sit karsikkaitten paikka. Tai jotenkin noin se meni :)”
  
  Ja minä olen Leinonen – vaikka suku sammuu, ei sisu lopu. No joo, eihän se suku mihinkään katoa, vaikka nimi jälkipolville vaihtuisikin. Se voi tosin omille isovanhemmilleni olla vähän erilailla käsiteltävä asia kuin minulle tai ikäisilleni. Itse olen toistaiseksi pitänyt kansallisrunoilija Eino Leinon sukulaisnimeä, runoilijahan olen itsekin, ainakin jonkin sortin. Mutta täytyy tunnustaa, että olen vakavasti harkinnut myös sukunimen vaihtoa, jotta tämä ydinperheeni, minä – vaimo ja lapset olisimme kaikki samannimisiä. Joskus lapsista puhuttaessa, esimerkiksi päiväkodissa, on tuntunut jotenkin hassulta esittäytyä ”Jarkko Leinonen ja tässä poikani Miro Karsikas”, vaikka ei kai siinä mitään hassua tietysti ole, mutta kuitenkin. Nimenvaihto Karsikkaaksi on kuitenkin tuntunut aina hankalalta – ei jaksais ruveta ajo- ja pankki- ynnä muita kortteja uusimaan ja muuta sellaista. Töissäkin pitäis esittäytyä eri nimellä ja puhelimessa. Ehkä se on kuitenkin pohjimmiltaan jonkinlainen identiteettikysymys. Miten sitä osais olla Karsikas, kun on ollut 32 vuotta Leinonen. Kysynpä vaan, mummu ja mummo, että miten? Ehkä vielä se päivä koittaa, jolloin minusta Karsikas tulee, mutta se päivä ei ole tänään eikä ensi viikolla.

  Ihan viimeiseksi haluan tuoda esiin näin nimijuhlien ollessa kyseessä erityiset kunniatehtävän saaneet ihmiset eli kummit tai siis Miron ja Kurun tapauksessa pakanalliset kummitukset – ei viitaten välttämättä näiden henkilöiden uskonnolliseen vakaumukseen – vaan  koska me vanhemmat emme kuulu kirkkoon, emmekä muutenkaan ole kovin kristillisiä. Eli emme ole pyytäneet kummituksia tarjoamaan poijillemme kristillistä kasvatusta tai jotain vastaavaa - kunhan nyt olisivat ihmisen mallina edes.

  Eli haluaisin esitellä kaikille Miron ja Kurun kummitukset ja saavat itse kertoa jotain aiheesta ”kummituksena oleminen” tai olla kertomatta.

  Miron kummitukset ovat siis Timo Ilari Rimpiläinen ja Vilja Maria Itkonen, jotka ovat Lauran vanhoja ystäviä. Timppa on lisäksi Böhém-veljeni, joten olemme silläkin tavalla kytköksissä.

  Kurun kummituksista toinen on Tuure Ilja Ernesto Karsikas, Lauran isoveli ja poikiemme eno sekä minun lankoni.

  Kurun toinen kummitus on Hanna Maria Karoliina Karjalainen, Lauran ”pikkusisko” ja maailman paras leipuri – tai sen saatte itse päättää eli jos kakku on/oli hyvää.

  Kummituksilta voitte kysellä itse halutessanne, että osaavatko he kummitusjuttuja, mutta en ala nyt ketään kuulustelemaan vaan päätän tämän kuivakan virallisen puheeni aivan piakkoin.

  Pitemmittä puheitta kohotan maljan Miro Gabriel Joonatanille ja Kuru Niila Elielille sekä itselleni Jarkko Markukselle ja rakkaalle vaimolleni Laura Auroralle. Oiskos tähän väliin juhlavaa kolminkertainen eläköön-huuto?  Eläköön, eläköön, eläköön!"