Käynpä tässä läpi koko marraskuun aloittaen uusimmasta ja kerraten sitten menneitä tapahtumia...
 

 25.11.2007. Kuru on innoissaan pulkkamäestä. Ensimmäinen mäki oli pihallemme kasaantunut noin puoli metriä korkea kumpu, mutta eilen kävimme jo ihan kunnon mäessä tuolla Purolan leikkipuiston vieressä. Kuru kiinni turvavyöllä ja poika vauhtiin. Ensin muutama kerta isin mukana juoksemana, sitten ihan itsekseen. Onneksi maa oli jäinen ja tasainen, jotta ei ollut vaaraa kaatumiseen, kun poikakin kumarteli, kuten kelkkailijat ikään. Kuru luuli vissiin, että kun sen pulkan vetonarun kahvoineen ottaa omaan käteen, niin se on "vauhdinmäärääjä". Kun laskun jälkeen otin Kurulta vetonarua, poika aina älähti, kun olisi halunnut itse määrätä vauhdin :-)
 

 Kuru ehtii rasittavuuteen asti kiipeillä joka paikkaan. Suosikkeja ovat keittiön tuolit ja pöytä, joten ei kannata ihmetellä, jos käy meillä ja keittiön tuolit ovat poikittain lattialla - se on vain meidän vanhempien varotoimi.

 Kuru kävi 17.11.2007 ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla saunomassa kiiveten ihan itse Riekkolan ylälaiteille puhaltelemaan kuumaa ja "heittämään löylyä". Kivaa tuntui olevan ja varmaan ensimmäistä kertaa oli poika vietävä pakolla Riekkolan saunasta pois, kun yleensä se meno on ollut se ikävä juttu.
 

 Kuru jekkuilee ja härnää meitä vanhempia koko ajan. Poika saattaa esimerkiksi hakea astiapyyhkeen ja lähtee sitten juoksemaan se kädessä ympäri taloa, kun huomaamme tapahtuneen. Samaten roskista poika hakee roskia, vaikka tietää, että siitäkin älähdämme.
 

 Olemme aloittaneet Laura-äiskän kanssa vuoropäivänukutuksen, kun aiemmin iskä nukutti Miroa ja äiskä Kurua. Se on ollut iskälle pienoinen haaste, koska ei ole sitä tainnutusruiskua (eli tissiä), mutta muutaman kerran nukutus on jo onnistunut siedettävästi (eli ilman itkukohtausta ja "Äi! Äi!" -huutoja). Sen sijaan, jos Kuru herää yöllä (tai siis eka kerran joskus yhdentoista - kahdentoista aikaan illalla) ei iskä kelpaa ollenkaan, mutta heti kun äiskä on paikalla ja antaa tissiä, elämä hymyilee.
 

 Tissimaito siis edelleen hallitsee eli on Kurulle suurinta herkkua, vaikka herkkulistalle on kohonnut myös lakritsi ja kyllähän poika syö melkein kaikkea mitä vanhemmatkin vaihtelevalla ruokahalulla. Ruoan jälkeen on lisäksi alettu syömään xylitolia sisältävää läkerolia, josta yleensä kelpaa sekä Miron mustaherukka, että iskän eucalyptus, mutta jos Kuru saa valita, on paras makuvaihtoehto äiskän caramel mint.
 

 20.11.2007 yläkerran portti petti ja Kuru veti portaisiin päälleen. Huuto ja kauhu valtasivat mielemme, mutta onneksi ei tullut isoa otsamustelmaa pahempia merkkejä eli ei esimerkiksi aivotärähdystä tai muuta sellaista. Säikäytti kyllä ja superpappa kutsuttiin sitten tekemään korjaushommia, jonka jälkeen portti jälleen jykevöityikin.
 

 Kurun suosikkikirjoja ovat viime aikoina olleet Maisa-kirjat sekä kirja, jossa ihmetellään ihmisten erilaisuutta (ulkonäköä) sekä viimeisimpänä viidestä pienestä palomiehestä kertova kirja. Kuru lueskelee kirjoja myös itse. Iltanukutuksen aikana ainakin iskälle on käynyt niinkin, että Kuru menee pötköttämään selälleen, eikä iskä saa koskea kirjaan, vaan poika haluaa pidellä kirjaa itse ja katella sitä. Eilen illalla Kuru piteli aikansa isoa Maisa-kirjaa, kunnes se valui pikku hiljaa hänen naamansa päälle ja kirjan alta kuului hekottelu.
 

 Kuru on pieruhumoristi. Ainakin jonkin sortin. Kun pojalta pääsee äänekäs pieru, sanoo hän "Oho!", hekottaa päälle ja alkaa sen jälkeen matkia pierun ääntä.
 

 Kuru on kohtelias pikkuskidi, kun sille päälle sattuu. Pienestä suusta saattaa kuulua "Taatoo!" ("Kiitos!" Kurun kielellä) ja päälle tulla vielä pään nyökkäyksiä mm. ruoan jälkeen. Äsken iskän ojentaessa Kurulle auton, kuului samainen "Taatoo!"