Kuru on nyt 2v. Poika kasvaa silmissä ja on välillä ihan "pikku-Miro" matkien isoveljen juttuja. Mutta on Kurzalla omatkin juttunsa - ja UHMA. Viime viikkoina omaa tahtoa on pitänyt koetella erityisesti ruokapöydässä. Milloin on lentänyt lautanen, milloin ruokailuvälineet, milloin muki. "Ei tykää!" -huudot, itku ja huuto ovat tyypillinen ensireaktio, jos Kurulla ei jokin mene oman pään mukaan, väsyttää tai on nälkä. Tosin parempiakin päiviä on ja olisikohan nyt synttäreiden jälkeen päivät jotenkin helpottuneet? Kenties se oli vaan taas joku vaihe...joka tosin voi yllättää taas ihan milloin vain.
 

 Synttäreitä vietettiin lauantaina 14.6.2008. Kopsalaan saapuivat isovanhemmat sekä Vilmiina-sisko, Maarit ja Toivo. Veera kävi aamulla tervehtimässä päivänsankaria ja lahjoitti Exoforce-aiheisen asusteen. Varsinaisiin juhliin saapuneiltakin Kuru sai vaatetta eli ainaskin Aku ankka -paidan. Mummu ja ukki olivat lisäksi hommanneet muovisen motskarin, joka tuntui tosin kiinnostavan enemmän isoveljeä. Niin ja pikkutraktorikin sieltä vielä pakutista löytyi. Pappa ja mummo toivat säkillisen pieniä villieläimiä eli leijonia, leopardeja, panttereita, norsuja ja kirahveja. Siis kokonaisia perheitä. Iso norsu oli Kurun mielestä aluksi pelottava ja taisipa poika todeta, että "ei tykää!". Painava mötikkä lensikin sitten saman tien jonnekin nurkkaan. Sittemmin juhlien jälkeen iso norsu on ollut yksi poijan suosikeista. Aina on joku eläin mukana jossain, mitä nyt muutkin kestosuosikit eli pikkunen legomopo sekä äiskän joulukalenterieläimet pikkukirahvi ja pikkuseepra ovat myöskin säännöllisesti mukana. Ilja ja Laura lähettivät "pikku herkkusuulle" muumi-aterimia, jotka ovat ahkerasti Kurun käytössä. Kirjoja tuli paketeista kans ja hyviä kirjoja ovatkin. Niitä on luettu juhlista lähtien lähes joka ilta. Mallu ja Risto lähettivät paketin etelästä, jossa oli hauska seikkailu "Alpi kevätkuono ja kadonnut ystävä", jossa koira luulee kadottaneensa ystävänsä, mutta kaikki selviää lopulta. Iskä ainakin pohti sitä lukiessaan, että sehän kertoo tietty siitä, kun kasvaa isommaksi ja ystävät "katoavat" läheltä ties minne, mutta kun heitä taas pitkienkin aikojen päästä tapaa, on yhteys edelleen tallella. Niin tai sit se saattais kertoa vaikka sukulaisista, jotka asuvat kaukana, mutta jotka ovat silti aina tärkeitä, kuten nyt vaikka Mallu ja Risto ja Ilja ja Laura. Vilmiksen poppoolta Kuru sai kirjan "Muista rakastaa pikkuinen", jossa on kerrassaan ihana tarina vanhemman rakkaudesta lapseensa. Työssä käyvänä ja päiväsajan tapahtumat "menettävänä" isänä kirjan tarina oli iskälle erityisen koskettava ja tekstit todella osuvia. Lisäksi Vilmiksen poppoon paketista löytyi piirustusvihko ja tusseja, joista on ollut lähes päivittäin iloa Kurulle - taidetta syntyy :-) Itse juhlat sujuivat varsin leppoisasti, enempiä jännittämättä. Kuru puhalteli hienosti kynttilöitäkin. Kurun mielestä parasta kakussa olivat äiskän päälle ja sivuille asettelemat lakut :D
 

 Kuru jutteloo hauskasti kaikenlaista ja on sillä tavallakin entistä enemmän seurallisempi. Muutamat lausahdukset ovat erityisen kivan kuuloisia, kuten "Tule tänne, ikkä!", jossa 'tule' ja 'tänne' tulevat todella selkeästi ja epätavallisen hauskoilla painotuksilla. Kurun koottua sanastoa viime ajoilta:
* traktori = "ratto"
* läkerol = "leko"
* ei jaksa syödä enää = "ei jakka"
* Eemil (Miron kaveri) = "Eemin"
* Bionicle (eli legorobotti) = "leegorobo"
* Toa Jaller (Bionicle) = "jaare"
* pitsa = "pitta"
* Vilmiina = "Viivi" / "Vilmi"
* en tykkää! = "Ei tykää!"
* tyhmä! = "Tymmä!"
* taistellaan (Bionicleilla yms) = "taitte"
* kuolee / kuollut (liittyen em. taistelujen lopputuloksiin) = "kuollu"
* mennään yläkertaan = "keetaan"
 

 Kurun yöt sujuvat vaihtelevan hyvin. Välillä pitää herätä huutamaan ja itkemään ja vain äiti kelpaa. Yhtenä yönä Kuru oli jo tullut nukkumaan keskeemme, kun ilmeisen unissaan huusi "Ei tykää!" ja huitaisi iskää vesipullolla mojovasti päähän. No ei tykännyt iskäkään.
 

 Kuru oli ensimmäistä kertaa yökylässä ilman iskää ja äiskää, kun mummo ja pappa ottivat poijan hoiviinsa juhannuspäivänä. Isoveli Miro oli toki mukana, jotta ei ois tullut liian yksinäistä. Hyvin oli mennyt kaiken kaikkiaan. Poijat kävivät retkellä isovanhempiensa sekä Karoliina-kummitustätin (jota Kuru kutsuu oikein ärrän kera "Karo":ksi ja josta tykkää tosi paljon) ja Riitan kanssa. Illalla poijat olivat jakaneet vaahtokylvyn ja uni oli tullut jo ennen kahdeksaa. Puolen yön aikaan Kuru oli sit kumminkin herännyt ja vaatinut vettä ja hokenut "ei tykää!" ja itkenyt ja valvonut puolisen tuntia, kunnes oli taas rauhoittunut ja koisinut Miron kanssa puoli seitsemään saakka. Iskälle ja äiskälle kahdenkeskinen aika oli ihanata luksusta, vaikka tietty vähän piti miettiä myös sitä, että mitenhän se meidän 'pikkuvauveli' siellä pärjäilee ;-)