17.6.06 / L-äiskä

Synnytyskertomus by L-äiskä

kesäprinssin synnytys
mulla oli supistellut enemmän ja kivuliaasti jo lauantai-illasta lähtien. monta päivää kärvistelin niiden kanssa, ja olo alkoi olla jo tuskainen, kun ei supistukset kuitenkaan koventuneet ja säännöllistyneet. taisivat ne kuitenkin enteillä lähestyvää synnytystä. tiistaina 13.6. katottiin miehen kanssa jalkapalloa, ja aiempaa kipeämpiä supistuksia tuli useamman tunnin ajan, kuitenkin vielä tosi epäsäännöllisinä. nukkumaan mentiin puolenyön jälkeen, kun tuntui, että ei niistäkään supistuksista ole mihinkään.

puoli kolmelta heräsin tosi kipeään supistukseen, heti tuli sellainen olo, että NYT. niitä alkoikin tulla heti kymmenen minuutin välein. esikoinen heräsi kolmen jälkeen siihen, kun oli niin kuuma ja päätti nousta ylös. se olikin ihan hyvä, ettei tarvinnut poikaa herättää kesken unien mummolaan hoitoon. neljältä soitin synnärille, ja käskivät tulla näytille. puoli viideltä oltiin siellä, kätilö teki sisätutkimuksen: kohdunkaula hävinnyt ja suu 4 cm auki. olin iloinen, koska esikoista synnyttäessä olin vain 1 cm auki sairaalaan mennessä, vaikka oli 5 tuntia jo supistellut.

supistukset olivat jo kovia, mutta siedettäviä. sain toivomani peräruiskeen, joka auttoi vatsan tyhjennyksessä, kun se ei muuten onnistunut (vaikka monet sanoo, että synnytyksessä vatsa toimii). menin suihkuun, ja siellä olikin tosi ihanaa. olisin halunnut päästä ammeeseen, mutta ammehuone oli varattuna. ja muutenkin siellä oli kaikki synnytyssalit käytössä, kiireinen yö oli siis kätilöillä. suihkussa viihdyin reilun tunnin, sitten alkoi ja suihkuttelu väsyttämään.

tässä vaiheessa taisi kello olla jotain seitsemän, päivävuoron kätilö tuli esittelemään itsensä. tehtiin sisätutkimus: 5 cm auki. pettymys, luulin että olisi ollut jo enemmän. välillä otettiin taas käyrää, supisteli tasaiseen tahtiin. laitettiin aqua-rakkulat, joiden laitto sattui, mutta en saanut niistä sanottavaa apua. esikoisen synnytyksessä ne toimivat, mutta nyt ei juurikaan. otin supistuksia vastaan keinutuolissa ja pallon päällä (siinä oli aika hyvä olla, mies hieroi samalla selkää). juttelin kätilön kanssa, joka sanoi, että kannattaisi rentoutua, niin kohtukin jaksaisi paremmin supistella. olinkin jo muutenkin tosi väsynyt kun uni oli jäänyt niin vähälle. kävin pötkötämään sängylle kyljelläni, kätilö toi kaurapusseja avuksi. ne olivatkin ihania. supistukset kovenivat koko ajan, mutta sain niiden välillä tosi hyvin levättyä, melkein nukahdinkin. välillä mies hieroi selkää, mutta sitten käskin hänenkin mennä lepäämään, että jaksaa loppurutistuksen.

parin tunnin lepäily auttoi, ja kohdunsuu oli auennut 7 senttiin. tässä vaiheessa supistukset olivat jo tosi kipeitä, mietin epiduraalia, mutta kun aina jotenkin selvisin supistuksista, päätin olla pyytämättä sitä. kätilö ei sitä tarjonnut, koska oli esitietolomakkeeseen laittanut, että haluan kokeilla olla ilman kivunlievitystä, jos vaan pärjään. kätilö oli sitä mieltä, että pärjään hienosti. kätilö oli muutenkin tosi ihana ja neuvoi, miten saisin parhaiten rentouduttua. olen tosi iloinen siitä, että kohdalleni sattui niin ihana kätilö, joka otti tosissaan omat toiveeni ja oli oikeasti tukena ja kannusti koko synnytyksen ajan.

tässä vaiheessa kokeilin ilokaasua, mutta se ei juuri auttanut (ja ilmeisesti laitekaan ei toiminut niinkuin olisi pitänyt). nousin seisomaan ja supistusten ajan nojailin sänkyyn, mies hieroi samalla. olin tosi tuskainen, vauva painoi koko ajan alaspäin ja alkoi jo ponnistuttaa. kätilö laittoi jakkaran valmiiksi ja siirryin siihen. parin seuraavan supistuksen ajan kätilö auttoi sormilla kohdunsuuta aukeamaan, minä nojasin selkäni takana olevaan mieheeni. toinene kätilö tuli tässä vaiheessa huoneeseen ja laittoi tarvikkeet vauvaa varten valmiiksi. minä sanoin, että "nyt tulee kakka!" (vaikka kyllähän mä tiesin, että vauvan tulo tuntuu just siltä, mutta olin ihan varma, että kakkakin tulee). kätilö sanoi, että "eikä tule, se on se vauva". ja lisäsi vielä, että ei se haittaa, vaikka kakkakin tulisi, se on ihan normaalia.

tuntui jo ihan hirveältä ja kysyin saanko ponnistaa. sain luvan. ponnistin yhden kerran, kätilö sanoi, että pää on jo tulossa. toisella tai kolmannella ponnistuksella pää jo tulikin. napanuora oli kaulan ympärillä, joten jouduin odottamaan, että saavat sen pois. seuraavalla ponnistuksella klo 11.26 syntyi pieni rääpäleemme. ponnistusvaihe kesti peräti minuutin. kohta kuului jo eka rääkäisy. poika oli sininen, mutta muuten voi hyvin. toinen kätilö läpsytteli vähän poikaa, että tämä huutaisi enemmän ja väri paranisi. poika sai 9 pistettä, yksi piste lähti sinisyydestä. mitat olivat 3575g ja 50cm, päänympärys 35cm.

napanuora tuntui lyhyeltä (kiristi jalkojen välissä). kätilö kokeili sitä (varmaan että sykkiikö se vielä), sen sai jo leikata, ja isukki leikkasikin sen sitten. istukka tuli melkein itsestään 7 minuutin jälkeen. tuntui, että jotain on tulossa, ja kysyin, että tuleeko se istukka nyt. ja sehän tuli. kätilö esitteli istukkaa meille, ja pian siirryimme sängylle. vähän aikaa poika köllötteli rinnallani. sitten poika meni pesulle iskän kanssa ja minä jäin ommeltavaksi. 1. asteen repeämä tuli, jokunen tikki laitettiin.

ompeluiden jälkeen poika tuli rinnalle, ja siinä se söikin hienosti ja pitkään. ja kohta söi vielä toisestakin rinnasta. pojan ruumiinlämpö oli vähän alhainen, minkä takia verensokerikin oli normaalia alempi. sen takia piti antaa vähän lisämaitoa ryypyttämällä, että sokerit riittäisi pienen kehon lämmitykseenkin. mullakin oli tosi heikko olo, enkä päässyt aluksi vessaan ja suihkuunkaan, kun huimasi niin kovasti. olin myös kuulemma tosi kalpea.

neljän tunnin päästä päästiin osastolle. poika vietti ekan päivän kunnon toppauksissa, jotta ruumiinlämpö nousisi. arvoja mitattiin useaan otteeseen ja ne onneksi lähtikin nousuun. seuraavana päivänä oli meillä molemmilla jo vähän parempi olo.

tämä synnytys oli upea kokemus, vaikka olikin tosi rankka, kun sattui niin paljon. olen kuitenkin tosi onnellinen, että kaikki meni niinkuin meni. ja ennenkaikkea olen ylpeä itsestäni ja onnellinen pikkuruisesta pojastani!