Äiskän ja Kurun keskustelua iltasella joskus syksyllä 2009...Aarni oli sairastunut enterorokkoon, joka Kurulla oli mennyt ohi viikkoa aiemmin. Äiskä oli laittanut ajoissa Aarnille iltapuurot, että poika pääsisi nukkumaan. Kuru: "Äiti, mäkin haluan puuroa." Äiskä: "Mä laitan nyt Aarnille eka, että se pääsee ajoissa nukkumaan, kun se on sairas." K: "Mullakin on nälkä." Ä: "Syö sä sit vähän ajan päästä, mä laitan Aarnille nyt ekaksi". K: "Mullakin on enterorokko..." Vissiin poikasemme siis halusi aika kovasti sitä aikaista puuroa, kun sairauskin oli jo palannut :)
 

 Yövaipoista ei olla vielä päästy eroon. Aika usein yövaipassa on vielä liru ja päivisinkin tilanteet vaihtelee. Välillä Kuru menee itsenäisesti tai "pissa tulee" -huutojen saattelemana potalle tai pöntölle, mutta käypä välillä niinkin, että pissa tulee myös housuun. Mut ei hosuta, muistutetaan vaan riittävän usein siitä, että vois käydä pissalla ja että oppis tunnistamaan sen tunteen, kun se pissahätä alkaa iskeä. Eipä sitä yöpissaustakaan oikein muuten voi lopettaa - ja kuten Laura-äiskäkin minua valisti: Se on hormonaalinen ja yksilöllinen juttu...
 

 Iskän ja Kurun keskustelua iltasella joskus syksyllä 2009...perinteinen ruokakärhämä oli alkanut ja iskää ärsytti, kun ruoka näytti vajuvan lautasilta liian yksipuolisesti. Iskä: "Te ette ole pastansyöjiä, vaan kasvissyöjiä!" Kuru hetken kuluttua: "Minä olen pastansyöjä..."
 

 Äiskän ja Kurun keskustelua:
"Äiti"
"No?"
"Niin..."
"Äiti"
"No mitä?"
"Niin..."
"Oliko sulla jotain asiaa?"
"Oli"
"No minkälaista asiaa?"
"Ihan hyvää asiaa..."
 

 Kuru tuntee about 20 dinosaurus-lajia ulkonäöltä ja osaa jopa nimetä suurimman osan niistä. Tämä kaikki kiitos "Pienten oman dinokirjan". On hauskan kuuloista seurata, kun poitsu luettelee nimiä kuten "Compsognathus". Dinokirjassa seikkailevat - ainakin kokonsa puolesta - myös veljekset Aarni, Kuru ja Miro.
 

 Miro-isovelkku oli vauhdissa ja iskiessään ilmaa kertoi sen olevan "karatea". Pian tämän jälkeen Kuru ilmoitti hyökkäävänsä "Karite-voilla" (eng. shea butter, suomeksi myös voipuunvoi), jota olemme käyttäneet ihovoiteena.
 

 Aina välillä naurattaa, kun miettii, mistä Kurun sanavarasto karttuu, kun kuulee jonkun sanan, jota emme perheessämme juurikaan käytä. Yksi niistä on "pakara".
 

 Kuru on välillä niin innokas lukija, että jos iskä ei ehdi/jaksa lukea, poika alkaa tavata tuttuja kirjoja itse. Aina ei muista, miten jutut menee kirjassa oikeasti, mutta silloin Kuru säveltää jutut omasta päästään. Sitä luovaa ajattelua on paljon hauskempi seurata kuin ainaista kirjojen ulkolukua, jota tylsänä aikuisena tulee harrastettua...
 

 Kurulla on syksyn mittaan ollut enemmän ja vähemmän oidipaalisia taipumuksia. Varsinkin silloin, kun iskä on tyhmä. Yhdenkin kerran Kuru oikein ärräpään kera ojensi iskää: "Perkele Jarkko! Sä olet Aarni Aatos Olaverin isi. Mä olen Lauran poika. Äiti, sä olet ihana..."
 

 Kuru istui aamupotalla olkkarissa katsellen aamuohjelmia. Äiskä tuli paikalle ja totesi, että hyi kun Kurun pippeli haisee. Poika ei jäänyt sanattomaksi: "Äiti, sun pimppi haisee."
 

 Aina välillä Kurulla on ollut jonkin sortin vierastamista. Eritoten kaksi henkilöä on saanut tällaisen kohtelun: Kuru menee piiloon, kurkkii pöydän alta, oven suusta, käsiensä takaa ja kyyristelee välillä haukkuen vierasta hiljaa joksikin...kun taas Kurun mielestä mukavammat vieraat ovat sitten superihania, joita hän jopa kertoo rakastavansa. Rakkauslistalla oli perheenjäsenten (mukaan lukien Vilmiina) lisäksi viimeksi myös Ilja ja Laura (jotka toki ovat osa laajempaa perhettämme) joiden seurasta olemme saaneet nauttia joulun aikaan. Ilja oli muuten pukkinakin ja tietääkseni kukaan ei sitä Kurulle kertonut, mutta pukin poistuttua Kuru totesi, että Ilja oli ollut ihan hyvä joulupukki.
 

 Vuosi 2009 oli sitten siinä ja Gurun poppien päivitystahti senkun harvenee. Arki vie mennessään ja päivä päivältä Kurukin kasvaa, vaikka onkin usein - kuten tänään vesirokosta kärsivänä - äiskän sylissä viihtyvä pikkupoika. Temperamentti ja jääräpäisyys ovat vallalla, kuten myös isovelkku Miron jatkuva matkiminen ja tämän kanssa kilpailu. Guruilu on ehkä jäänyt vähemmälle tai sitten se on muuttanut muotoaan: Guruus voi olla myös sen opettamista, että ihmiset huomaisivat elämänsä moninaiset puolet; Emme ole vain sitä miltä näyttää tai sitä, mihin muottiin meidät sullotaan. Voimme olla mitä vaan, tilanteen mukaan.