Äiskä on raportoinut iskän muistilapulle seuraavia juttuja Kurun viimeaikaisista touhuista:
- Kurun pusuleikit eläimillä ja autoilla
- Eläimet ratsastavat toisillaan
 

  18.2.2008. Kurulla on nykyään kova oma tahto ja se myös kuuluu. Melkein mihin tahansa (iskän kysymykseen on ensimmäinen vastaus: "Eiii!" Hieman huvittavaa on ollut, kun Kuru haluaisi äiskän aina nukuttavan itsensä. Illalla siis, kun iskä olisi vuoropäivänä nukutusvuorossa ja alkaa sitä ehdotella, Kuru pyrkii äiskän syliin ja toteaa: "Eiii! Heiii!" Eli ei ja hei vaan :-) Kyllä välillä vastaukseksi saa myös muuta kuin "ei". Esimerkiksi kysyttäessä, onko tullut kakka, Kuru saattaa sanoa myös "on", tosin se voi muuttua uudestaan kysymällä taas "eiii":ksi.
 

 21.2.2008. Kopsalassa tänään taas hirveä ralli. Miro ajoi 2v-lahjaksi saamallaan mopolla (ollut muuten kyseinen vehje kovassa käytössä) ja iskä työnsi Kurua taaperokärryissä. Äiskä toimi lähettäjänä. Sit hoettiin: "Än yy tee nyt!" Ja maaliin tullessa: "Jee!" Vauhti oli kova ja mutkissa mentiin välillä toisia kiilaten. Taishan siinä välillä poitsujen välillä olla riitaakin, jonka aikana Kuru vähän repi Miroa tukasta ja sitten kun tuli itku, alkoi haliminen ja sopiminen. Kuru on aika hyvä huomaamaan, kun Mirolla on paha mieli ja se meneekin halimaan isovelkkua, kun tätä itkettää. Myös silloin, kun ei ole itse aiheuttanut isovelkun pahaa mieltä. Kurulle on muuten tarttuneet nuo sanonnat mieleen ja aina välillä se kiipeää mopon selkään ja sanoo: "Ää yy ää yy...NY!" Sit vähän matkaa ajettuaan huudahtaa: "Jeeeee!"
 

 Kurun sanavarastossa on muutamia kokonaisia sanoja, jotka soljuvat ihan niin kuin aikuisen oikeasti. Tämmöisiä ovat mm. isi (joka tosin välillä on ollut muodossa iti), mummo, pappa, Keke, vauva, tyttö, ei, on (äiskän mielestä "om") ja hei (tai heihei). Sitten on oikean pituisia sanoja, jotka kuitenkin ovat vaikeita lausua. Tämmöisiä taitavat olla esimerkiksi panda (pamppa) ja lintu (lilly). Tämän lisäksi Kurulla on iso sanavarasto yksitavuisia sanoja. Huomattavaa on muuten, että esimerkiksi äiti ei ole äiti, vaan "Äiäii" ja Miro on edelleenkin "Mi".
 

 23.2.2008. Lauantaiaamupäivänä riensimme pulkkamäkeen Kaupunginlammelle. Taapersimme hangessa polkuja pitkin ja perillä meitä vastaan tulivat Vilmiina ja Maarit. Pulkkailu ja stiigailu oli hauskaa, mutta rankkaa, varsinkin ylämäen vetovastuuseen joutuneilla vanhemmilla. Iskä meni ainakin ihan puhki ja päiväunet ruokailun jälkeen menivätkin iskällä ihan omaksi hommaksi, äiskän nukuttaessa Kurun tissille. Päiväunet onneksi maistuivat nyt siis Kurullekin, jolla oli taas muutama päivä väliä, ettei päiväunet onnistuneet millään. Isovelkullakin kävi aikanaan niin, että kotona ei enää kerta kaikkiaan uni tullut, vaikka päiväkodissa nukkuikin. Saa nähdä, milloin Kuru lopettaa päiväunihommat, mutta toistaiseksi se kyllä yleensä vielä onnistuu, kunhan vaan lähtee tarpeaksi pitkälle kävelylenkille rattailla. Aina ei vaan oikein sää salli, eikä äiskä jaksa. Sit maistuu ehkä vähän pidemmät yöunet, joten kyllähän se poika unensa ottaa, tavalla tai toisella.   
 

 24.2.2008. Iskän hommaillessa Kurulle aamupuuroa, poika kiipesi iskän selän takana syöttötuoliin. Onkohan se merkki siitä, että pitäisi panna syöttötuoli pois ja poika syömään aikuisten tuoliin? Pois syöttötuolista Kurza ei ole sentään vielä onneksi itse yrittänyt, koskapa välillä sohvalta alas tullessaankin poika vetää suoraan matolle päälleen. Enivei, seurata saa silmä tarkkana, missä pikku-enkelimme viilettää.
 

 Iskällä, äiskällä ja Kurulla on ollut tavallisesta poikkeava viikonloppu, kun isovelkku Miro on ollut kaksi yötä mummolassa. Toki olemme nähneet muitakin ihmisiä, kuten sisko Vilmiksen eilen pulkkamäessä ja Mironkin eilen Karoliina-kummitustätin synttärijuhlissa. Kotona kuitenkin tunnelma ja tavat poikkeavat normaalista älämölöstä. Viime aikoina nimittäin pojat näyttävät koettelevan koko ajan toistensa hermoja. Heistä on toki seuraa toisilleen ja yhdessä on hauskaa, mutta välillä yhdessä on myös kauheata. Ainakin vanhempien mielestä, kun joutuu sovittelemaan riitoja ja kuuntelemaan huutoa, itkua ja hammastenkiristelyä. Kuru on oppinut myös pahoille tavoille eli repii Miroa tukasta, raapii ja hakkaa jollain käteen sattuvalla. Isovelkku taasen käyttää nopeuttaan ja ketteryyttään hyväksi ja nappailee leluja Kurun nenän edestä tai jopa kädestä ja lähtee sit karkuun. Melua siis riittää. Nyt on kuitenkin ollut hiljaista. Semmoisen on iskä huomannut, että hirmusen paljon enemmän Kuru on pyytänyt lukemaan kirjoja, yhdessä on katseltu myös lorukortteja ja ulkonakin tosiaan puuhailtu. Normaalissa arjessa jo kahden lapsen kanssa tahtoo käydä niin, että molemmille ei näytä riittävän tuommoisia rauhallisia yhdessäolon hetkiä (lukuunottamatta iltasatuilut ja nukutukset, jotka toki tärkeitä hetkiä ovat) ja yleensä Miron pillin mukaan mennään, koskapa hän osaa vaatia seuraa ja leikkikaveria. Kuru tulee yleensä sitten siinä siivellä mukaan, mutta joutuu monesti sivustaseuraajan rooliin.
 

 Tulevaisuudessa, kun kotimme lapsiluku odotettavasti kasvaa, voi olla, että arjen pyörittäminen ja lasten yksilöllinen huomioiminen tulee yhä tärkeämmäksi. Yksi työkaverini on suurperheen isä ja tapasin hänet jokin aika sitten paikallisessa marketissa. Hän oli tyttärensä kanssa lähtenyt kahden kesken kauppaan ja hampurilaiselle, jotta tämä saisi edes synttäripäivänään vähän kahdenkeskistä huomiota iskältä, joka yleensä käy arkena töissä ja on joutunut päivystyksen takia olemaan välillä viikonloppunakin pois. Vanhemmuus muuttuu varmasti suurperheen iseillä ja äideillä erilaiseksi, enemmän hoitavaksi vanhemmuudeksi ja entistä vähemmän leikkiväksi ja "kaveeraavaksi" vanhemmaksi, kun siihen ei kerta kaikkiaan ole aikaa. Mahdollisesti meilläkin kotona arki muuttuu jo tämän vuoden puolella ja sit saa etsiä rakosia, jolloin antaa yksilöllistä huomiota skideille, kun muuten saa koko ajan vaihtamassa yhden jos toisenkin vaippaa, pukemassa, riisumassa, tarjoilemassa ruokaa, pesemässä jne. Mutta niin, onpas ollut mukavaa vaihtelua tämäkin viikonloppu ja siitä ISO kiitos taas kerran isovanhemmille, jotka haluavat osallistua aktiivisesti Miron hoitoon ja tämmöinen on aina silloin tällöin mahdollista.
 

 Kuru on traktorifani. Sekä aidot traktorit ulkona että leikkitraktorit sisällä viehättävät. Traktori on Kuru-kielellä "tatto".
 

 Guru on opettanut, että lapsille on annettava yksilöllistä huomiota, koska me ihmiselukat olemme paitsi sosiaalisia laumaeläjiä, myös yksilöitä, jotka kaipaavat huomiota.