17.03.2007. Kurun liikehdintä kasvaa päivä päivältä. Välillä poitsu yrittää lähteä konttaamaan, mutta valahtaa sit alas, välillä taasen yrittää nousta tukea vasten, mutta ei vielä jaksa nousta. Kävimme tänään Riekkolassa ja siellä Kuru mummun kanssa touhusi sellaisen lasten keinutuolin kanssa. Kuru innostui nousemaan keinun toista reunaa ylöspäin punnertaen siitä lähes pelkillä käsivoimilla lähes seisovaan asentoon. Ja nousihan Kuru sit seisomaankin, kun äiskä vähän kainaloista auttoi. Veikkaanpa, että ei ole kaukana se hetki, kun poika mennä viilettää ympäri kämppää – juosten.

 Kuru muuten keinui hienosti hurjaa vauhtia tuossa lasten keinutuolissa.
 

 Riekkolassa tapahtui myös seuraavaa. Kuru yritti tavoitella käsillään pottaa, mutta nostin poijan pois, kun aattelin, että oli vaan kiinnostunut sorkkimaan käsillään pottaa. No, ei aikaakaan, kun poika alkoi ängätä kakkaa. Oisko se ollu niin viisas, että ois halunnu mennä potalle kakalle?
 

 Kylvetystä ei olla harrastettu vissiin tarpeeksi usein, kun taas Kurulle se vaikutti jännältä touhulta ja aluksi piti veteen mentäessä vähän itkaista, jolloin iskä vähän vedellä siveli jalkaa ja uusi yritys onnistuikin paremmin. Sit ihmettelyä hetki, jonka jälkeen poika olikin kuin kala vedessä. Vesi räiskyi ja vaikutti olevan jopa ihan mukavaakin.
 

 Kuru on ihana, tomera ja yleensä hyvin syövä pikku poika. Välillä syöminen on hankalampaa. Siis silloin, kun poika tapittaa vaan iskää vakavana ja suu supussa, aivan kuin tahtoen sanoa: Eikö se mee jakeluun, että en halua enää syödä?
 

 On hauskaa seurata, kuinka isoveli Miro saa Kurun nauramaan, vaikka pikkusta harmittaisi sitä ennen kuinka. Eihän se ihan joka tilanteessa tietenkään auta, mutta useimmissa. Veljeksillä on selvä yhteys ja se on hieno juttu.
 

 Miro huolehtii isoveljen ominaisuudessa, ettei Kuru ota ”kiellettyjä” esineitä ja antaa sit pienemmälleen ”sallittuja” esineitä/leluja.
 

 Miron kanssa bongasimme Kuru-nimen Aku Ankan taskukirjasta. Siinä seikkaili Mikki Hiiren ystävän ominaisuudessa Kuru Korppi. Kyllä vähän nauratti aluksi bongata Kuru iltalukemistostamme. Täältä vielä lyhyesti lisätietoja kyseisestä veijarista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuru_Korppi
 

 Gurun oppitunti on tällä kertaa opettaa kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki tänne nyt –filosofia ei pure valveilla olevaan guruumme ollenkaan. Toista se on unissaan, kun tissiä ja läheisyyttä on kerta kaikkiaan saatava ja sitä ei saa ilman älämölöä. Valveilla ollessaan Guru kuitenkin näyttää, millaista elämän normaaliolosuhteissa pitäisi olla. Aina ei ole pakko protestoida jokaista asiaa huutamalla, riehumalla tai muuten huomiota herättämällä. Jos ei esimerkiksi jaksa syödä, voi suun panna suppuun. Kyllä siitä ymmärtää tyhmempikin, mitä se tarkoittaa. Jos jotakin tekee vastustamattomasti mieli, mutta se estetään, niin esteillä täytyy olla jokin tarkoitus. Toki voi yrittää esteiden yli, ali tai ohi, mutta jos ei pääse, niin ei se mitään haittaa. Perustarpeet taasen on joka tapauksessa aina täytettävä, vaikka niiden suotuisa toteuttamistapa estettäisiinkin – jos ei esimerkiksi pääse potalle, on paskannettava vaippaan. Elämä on yksinkertaista – jotkut asiat on vaan tehtävä, mutta toteutustavan voi valita tilanteen mukaan.