Pääsiäisen aikaan ja sitä seuraavana viikonloppuna innostuimme kovasti mäenlaskusta Vimpelissä, jossa käytiinkin useita kertoja erilaisilla porukoilla laskemassa mäkeä. Kuru yritti kovasti laskea liukurilla, mutta eihän siitä mitään tullut. Pulkassa laskettiin sillai, että joku aikuisista oli vierellä liukurin kanssa - muutama kerta tuli muksahdettuakin, kun vauhti yltyi. Suurin osa laskuista on taidettu tehdä kuitenkin stigoilla tai siis stigalla ja kiinalaisella kopiolla (tod.näk.kiinalaisvalmisteisesta stigasta). Yksin ei sentään ole pikkuprinssimme saanut kelkkailla, mutta ainakin kerran annoin poikien mennä kahdestaan ja vannotin isoveljeä, että "ei hyppyreistä, eikä yhtään kurvailua, suoraan vaan alas". Ja hyvinhän se onneksi meni :-)

 Jaa mutta nyt on jo 5.4. kun tätä kirjoitan ja ulkona lumimassat uhkaavasti vajuvat ja vettä sataa eli kelkkailut on taidettu tältä talvelta kelkkailla. Vaikka ukin "säätietotoimisto" onkin kertonut, että vielä tulee pakkasia ja lunta, mutta saa ny nähä. Ainakin pihaleikeissä on jo siirrytty isoveli Miron ja ukin väsäämästä lumilinnasta (jonka ne jyräsi jo kumoon) juomaan kuravettä ja kaivamaan lapiolla hiekkaa. Voi ei! No, siellä lumilinnassa Kuru söi koko ajan lunta, joten en tiedä, oliko se sen parempi...
 

 Kuru muutti tuossa viikko takaperin nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen, sänkyyn, jossa isovelikin aiemmin nukkui ja jossa on nukkunut aikoinaan myös Ilja-eno. Unentulo on aina välillä ollut tiukassa ja öisiä heräämisiä on koettu aika paljon, mutta jospa se siitä pikku hiljaa tottuis. Ainakin Miro on ottanut lunkisti, eikä ole ainakaan minulle valittanut kertaakaan siitä, että Kuru nukkuu nyt samassa huoneessa. Öisin herätessään Kuru on yleensä huutanut äitiä ja yhtenä iltana myöhään herätessään Kuru ensin tuntui rauhoittuvan, kun menin hänen viereensä, kunnes hän tunnusteli kasvojani, huomasi parran ja aloitti entistä kovemman parkumisen. "Parta" oli muuten tänään päivän sana, jota Kuru hoki, kun ukkia ja isiä katteli Kurza häntä pukiessamme. Liekkö huomannut muuta yhdennäköisyyttä sitten, mutta ainakin parran. Ja tämä hokeminenhan alkoi siitä, kun Kuru ei sanonut "kki", kuten yleensä vaan "paata", johon minä vastasin, että ei pappa vaan ukki, kunnes aikamme hoettuamme sanoja Kuru tarttui minua parrasta ja sanoi "paata". Liekkö ajatellut, että on se kumma, kun eivät puhetta ymmärrä nuo isot partasuuhemmot.
 

 Kurulla on ilmaantunut kans ihan viikon sisään yhtäkkiä selkeitä kokonaisia sanoja ja entiset yhden tavun mittaiset sanat ovatkin muuttuneet kaksitajuisiksi. Esimerkiksi "äiti" on kovaa huutoa, kuten myös "paita", "vauva", "hiiri" ja vaikkapa "pöytä". Tais se jonkun kahden sanan minilauseenkin poika jo sanoa, joten eiköhän se kohta pulpata kuin papupata.  
 

 Nyt se on jo vähän virallisempaa, että äiskän masussa on pikkusisko/veli tulossa, kun se ultrassakin on jo bongattu, joten pojillekin on siitä jo alettu enemmän puhumaan. Kuru kuulemma on alkanut puhumaan "vauvasta" ja tietänee, että se on äiskän masussa. Tuskinpa poika kuitenkaan vielä ymmärtää, että sieltä tulee aikanaan ulos ihan oikea ihmiskääryle, joka vie rakkaan äidin huomion. Niin ja Kuru taputtelee myös omaa mahaansa ja sanoo "vauva".
 

 Guru on opettanut, että kommunikaatio on monimutkainen laji.