Törttöilijä

Tänä aamuna tuli taas vähän törttöiltyä auton kanssa. Käytiin keskustan Anttilassa ja lähdettiin sit sieltä ajamaan kohti Prismaa, mutta en päässyt ekasta risteyksestä kääntymään vasemmalle, joten päätin, että toisesta mennään ja risteyksen jälkeen panin vilkun päälle ja katsoin peileistä, että hyvin pääsee vasemmalle kaistalle. No, tumppasin siihen väliin ja takana tullut töötötti sitten - ihan syystäkin. Kiroilin sille silti ääneen, että "v****u, näytinhän mä vilkkua!" No, aina ei liikenteessä oo helppoa.

Mentiin sit Prisman pihalla ja koska bensavalo vilkkui, niin ajoin ensin tankkaamaan. Tankkailin siinä aikani ja sit se eka kerran naksahti poikki se bensantulo. Painoin vähän hiljemmin, että tankataan nyt kerralla kunnolla ja kattelin siinä ties minne miettien ties mitä ja yhtäkkiä alkoi kuulua jostain lirinää. Bensa valui tankin suulta auton reunaa pitkin maahan, kun olin tankannut vähän liikaakin. Hyi mua. Hävetti ja syystäkin, joku täti jäi oikein mollottamaan, että mitä se tuokin bensaa maahan lorisuttelee, mutta en minä tahallaan. Ei sitä onneksi tainnut maahan mennä kuin ehkä joku desi ja sekoittui sitten lumeen. Kädet haisi bensalle ja autokin vähäsen.

Tässä välissä piti luonnollisesti käydä käsien pesulla, koskapa olen joskus vähän liiankin tarkka käsihygieniasta, tosin voiko liian tarkka ollakaan, koska käsien kautta kuitenkin leviää monet tauditkin ihmisten välillä...

No, se tästä ois vielä puuttunut, että oisin kaupassa ajellut ostoskärryillä jonkun päälle, mutta onneksi ei osunut.

Ei vaihteeksi mitään erityistä sanottavaa

Olipas pitkä viikko, siltä ainakin tuntui. Sitä myös työkaverin kanssa pohdittiin. Oli muutama aika hiljainen päivä töidenkin osalta, joten siksi päivätkin kai mateli.

Blogiinkaan en ole jaksanut juttuja väsätä, kun ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Mieluummin sitten kommentoinut muiden juttuja niiden blogeissa.

Miro ollut koko viikon flunssassa. Itellä ollut koko ajan kans semmoinen olo, että kohta iskee. Saa nähdä, iskeekö nyt, kun viikonloppu alkoi.

Leikkasin mun fledan tai no Laura pääasiassa leikkasi. Tuli aikas lyhkänen ;-) Miro oli vähän huolissaan, että kasvaako se iskän tukka takaisin, kun mun staili on taas vaihteeksi a) partainen skinhead b) siperialainen rangaistusvanki (appiukon mukaan) c) moottoripyöräjengiläinen d) melkein kalju hevari. Tai sit vaan e) kesätukka. Noh, kommentit siitä ovat olleet "aika lyhkänen siitä tuli" (Laura), "tuntuu karmealta" (Miro) ja "ihan liian lyhyt, näyttää joltain...koiralta!" (äitini).

Battlestar Galactican kakkoskausi katottiin loppuun ja se meni nyt tauolle. Höh. Se kyllä vähän jankkasikin paikallaan. Jospa ne keksii taas jotain mielenkiintoista ens kaudelle, joka alkaa maailmallakin vasta lokakuussa. Siinä vaiheessa mullakin on jo kolme lasta. Liekköhän siinä vaiheessa tietää jo siitäkin, jatkuuko työt vuoden vaihteen jälkeen vai ei...

Huomenna tulee Tottenhamin peli Canal+lta. Pitäisköhän kutsua vanha kamu kylään, kun ei oo nähnyt taas ketään vähään aikaan. Työkaveri on ollut oikeastaan ainoa kodin ulkopuolinen kaveri, jota oon nähnyt. Se on kyllä mukava tyyppi sekä työkaverina että muutenkin, mutta vois olla ihan mukava nähdä muitakin kavereita. No, ehkä yks tulee ens perjantaina saunomaan.

Niin ja onhan mulla yks kaveri, jota oon nähnyt. Se on mun tyttären äiti. Ehkä se elämä tästä rullaa etiäpäin. Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan ja halimaan vaimoa.

Tyttövauva tulla tupsahti

Tänään tosiaan tapahtui tämmöistä: Tyttövauva tulla tupsahti, toinen taapero tälle tyypille.

Kävin äsken pitelemässä "Tytti Kyllikkiä" sylissä ja sain pidettyä pääosin rauhallisenakin. Suloinen vauva, mutristeli suutaan, vähän inisi ja pääosin nukkui (enkä uskaltanut liikkua pitkään aikaan ;-)) Äiskänsä oli ihmeen pirteän oloinen, vaikka urakka oli ollut kova. Ilo ja onni paistoi kasvoilta, vaikka onhan odotettavissa vielä monenmoista hormonimyrskyä ja arjen ahdistusta.

Totesin siinä pienokaista pideltyäni tytön äiskälle, joka ei siis ole vaimoni, että hienon tyttären teki ja tämä kiitteli puolestaan omaa osuuttani, vaikka se vaatimaton olikin. Eiköhän tässä elämässä kuitenkin tule riittämään aikaa jaettavaksi myös tämän tytön tyllerön kanssa, vaikka ei varsinaisesti perhe-elämää tulla yhdessä viettämäänkään.

Joku voi miettiä toki sitäkin, että pitäiskö minua nyt onnitella vai onnitella kaikesta huolimatta, joten todettakoon, että saa onnitella. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi.

Ärsyttäviä sanontoja mainoksista

Mikähän se on, että vaikka tiedostaa, että joku sanonta, joka tarttuu jostain mainoksesta on sellainen, että sitä ei ns. fiksu ihminen toistelisi, niin silti sitä toistelee (vähintäänkin mielessään)?

Tarkoitan esimerkiksi lausahduksia kuten "Elämä on" ja "Nälkä, se ihana tekosyy". Onhan niitä muitakin. Kirotut markkinamiehet. Noita kun sitten erehtyy joskus ääneen sanomaan, niin tuntee itsensä tosi epä-fiksuksi. Huomaatteko, käytin epä-liitettä, koska en myönnä olevani tyhmä. Vaikka olenkin, ainakin välillä, kun karjun pojalleni.

Tuossa joku päivä tuli vastaan tyyppi autolla ja sillä oli "Elämä on"-pipo. Sit näin samanlaisia pipoja kaupassa. Taitaa olla kohta samanlainen junttimuoti tuokin, kun oli aiemmin Kajaanissa semmoiset Suomi-leijona -paidat. Huhhuh, tämmöstä täällä korven keskellä.

Tämän päivän soundtrack

Mun harrastus on musiikinkuuntelu, mut siihen tuntuu vaan olevan liian vähän aikaa keskittyä nykyään. Liian usein musiikki jää meikäläiselläkin taustameluksi, josta ei erota sanoja ja sanomaa, mistä syystä täytyykin sit kuunnella enimmäkseen korvia miellyttäviä melodioita, jotka vahvistavat tunnetiloja ja piristävät tai rauhoittavat tilanteen mukaan.

Misery Inc. –yhtyeen Random End –levy on soinut autostereoissa jo pari viikkoa. Vaimo ei vaan siitä tykkää, joten kuuntelu rajoittuu omiin ja poijan kanssa kuljettuihin matkoihin. Musa on melodista heviä tai "rikasta rässiä" (viitaten thrash metal –tyyliseen räimeeseen ja sen rikastamiseen hienoilla laulumelodioilla ja muulla kikkailulla) ja yks pointti kuuntelun aloittamisessa on ollut laulajapoika Nikon liittyminen bändiin. Misery Inc.:ssä on lisäksi toinenkin laulaja, joten tyypit pystyy sekä levyllä että livenä laulamaan ja murisemaan vuorotahtiin tai moniäänisesti mikä on hienoa. Biisit ovat tarttuvia ja toistaiseksi en ole kyllästynyt levyyn oikeastaan ollenkaan.

Tenhi-yhtyeen Maaäet-levy on soinut kotitietokoneessa ja viime viikolla myös työpaikan tietsikan kajareista aamutuimaan. Musa on synkänpuhuvaa, ja kuulostaa kansanmusiikin ja Ismo Alangon rauhallisemman puolen yhdistelmältä (tämä ei siis liity Ismo Alankoon muuten mitenkään) omalaatuista tunnelmointia, joka vaatii mielestäni hiljaisuuden ja keskittyneen olotilan parhaimman nautinnon saavuttamiseksi. Se voi tietyssä tunnetilassa olla jopa synkkää ja ahdistavaa, mutta toisessa taas haikean kaunista. Sitä pitää kuunnella nimenomaan levynä, eikä biisi sieltä biisi täältä –meiningillä esimerkiksi autostereoista. Levy tulee varmasti pysymään pitkään tunnelmointimusiikkina vaikka sitten kirjoitushetkien taustalle, kuten nyt.

Scandinavian Music Group –yhtyeen Hölmö rakkaus, ylpeä sydän –levy on soinut kotistereoissa ja vähän autossakin vasta pari päivää, kun sen rakkaalle vaimolleni Auroran nimipäivälahjaksi hankin. Melodista, raikasta suomipoppia, jossa on kiinnostavia tarinoita ja hyvät laulumelodiat. Tää on sit sitä meidän perheen yhteistä musiikkia.

Paarma-yhtyeen/artistin Pidä liekkis –levy on joka hetkeen sopivaa rytmikästä, riemukasta ja leppoisaa reggae-tyylistä musiikkia, jonka sanoituksissakin on terää. Ollut enemmän ja vähemmän voimasoitossa jo viime kesästä lähtien ja sekä vaimolleni että minulle yksi tärkeimpiä viime vuosien julkaisuja.

Bloc Party –yhtyeen Silent Alarm –levy on jäänyt vähän vähemmälle albumikuuntelulle, mutta muutamat biisit ovat suorastaan syöpyneet tajuntaan. Brittipoppia, funkkia, rokkia, punkkia ja The Cure –tyylistä venkoilua (ainakin laulumelodioissa) sekoittavat makoisan sopan.

Mokoma-yhtyeen Kuoleman laulukunnaat –levy on ollut soittolistallani jonkun aikaa. Autossa se toimii, töissäkin se toimii (jos kehtaa huudattaa tarpeeksi kovalla), mutta kotona se ei toimi, kun ei saa kuunnella tarpeeksi lujalla, jos vaimo on paikalla. Ongelmansa kullakin. Tää ei ehkä taas sitten toimi semmoisessa kuuloke-kuuntelussa ainakaan mulle, koskapa hyökkää pääosin päälle aika lujaa, joten kuuntelu on muutenkin jäänyt alkuinnostuksen jälkeen vähän vähemmälle. Nyt meluaa tossa taustalla, kun vaimo ja poika lähti käymään mummolassa. Livenähän tämä bändi pitäis tietty nähdä ja kokea.

Kuplii alla, mutta siirtyneet jo hyllytavaraksi:
Fall of the Leafe –yhtyeen Vantage-levy on jäänyt hieman viime vuonna kolahtaneen loistavan Volvere-levyn varjoon, enkä ole levyä sisäistänyt tarpeeksi…
Diablo-yhtyeen Mimic47-levy oli Mokoman uutuutta odotellessa tehty heräteostos ja jäi Mokoman saavuttua hyllyyn lojumaan, mutta odottaa parempaa aikaa, koskapa kuitenkin jätti mieleen hyvän yleiskuvan…
I Walk The Line –yhtyeen Desolation Street –levy on loistava melodinen punk/rock-pläjäys, mutta siirtyi levyhyllyyn Diablon kanssa odottamaan uutta esiintuloaan, joka on kuitenkin jossain vaiheessa odotettavissa, sen verran hienosta julkaisusta on kyse…
Coheed and Cambria –yhtyeen sekalainen tuotanto jäi liian sekavaksi, eikä mikään kuulemani albumikokonaisuus ole oikein vakuuttanut…mutta kun saisi koottua biisejä useammilta levyiltä yhteen, niin saattaisi saada aikaiseksi oikein superhyvän kokoelman modernia progea…

Viime aikoina hylätty hyllyyn:
Lapko-yhtyeen Scandal-levyllä on hieno hitti, mutta muuten en muista siitä mitään, eikä se sytyttänyt juuri yhtään, joten voisi sanoa rahan tuhlaukseksi, ken tahtoo...
Combat Rock Sound –kokoelmalevy ei sytyttänyt, liian sekalaista punkin räimettä, eikä sitten kai ihan meikäläisen makuun...mut ei ollu kyllä kallis...
Korn-yhtyeen See You On The Other Side –levyä kuuntelin aikani lähinnä töissä, mutta siitä ei kohonnut esiin oikein muita ajatuksia, kuin "ihan ok" ja siksipä se lojuukin nyt levyhyllyssä ja sinne myös pölyttymään jäänee...

Huvittavana (?) yksittäistapauksena mainittakoon:
Bat & Ryyd -yhtyeen Ehtaa tavaraa -levy vuodelta 1989 löytyi eilen Riekkolasta entisestä huoneestani, kun Miro kaivoi isäni eli ukin kanssa kaappeja. Miro kiinnitti huomion piirrettyihin kansiin ja sitä höpötystä kuunneltiin eilen yksi levynpuolikas. Aika huonoa huumoria, mutta kuitenkin.

Lehti-ilmoituksia

Sainpa naurut, kun luin tämän päiväistä Kainuun Sanomat –lehteä kahvin kera. Kahvi ei onneksi ollut suussa, joten ei pärskähtänyt pöydälle. Itse asiassa en kyllä tiedä, mikä siinä oli niin hauskaa, mutta naurattipa vaan. Jaa että mikäkö? No, Sekalaista-ilmoituspalstalla oli semmonen selvästi erottuva pikkuilmoitus, jossa luki ensin isommalla, että ”Jeesus rakastaa sinua.” Sen jälkeen alla pienemmällä: ”Olen rakastunut uudestaan Jeesukseen Kristukseen. Aulis”. Joo, onhan se tietysti hienoa, että haluaa tuolla lailla ilmoittaa uskoon tulostaan, mutta tuossa on niin monta asiaa, jotka meikäläistä kai sit naurattaa.

Ensinnäkin mä oon aina ihmetellyt sitä, että miksi kristityt uskovaiset puhuu Jeesuksen rakastamisesta. Nämä samat henkilöt, jotka eivät välttämättä kehtaa julkisesti sanoa rakastavansa puolisoaan tai lapsiaan tai ystäviään, sanovat, että minä rakastan Jeesusta, tyyppiä, joka eli 2000 vuotta sitten ja oli väitetty Jumalan poika. Miks ne ei vaikka sano rakastavansa Jumalaa, se ois kuitenkin mun mielestä enemmän semmoinen abstrakti ilmaisu todellisesta uskosta kuin se, että rakastaa joskus elänyttä tyyppiä, joka koki marttyyrikuoleman ja jota sitten jotkut tarinoitsijat alkoivat pitää Jumalan poikana.

Mun mielestä yksi kaikkien aikojen elokuvakohtauksia on Priest-elokuvassa, jossa katolinen pappi, joka on homoseksuaali, katsoo Jeesus ristillä –patsasta ja valittaa sille huutaen ja itkien, kun Jeesuksen alaston vartalo on niin kiihottava. En tiedä, miten tämä nyt Aulikseen liittyy, tulipahan vaan mieleen.

Julkaisisikohan muuten Kainuun Sanomat tyypin ilmoituksen, jos se kuuluisikin, että "Saatana rakastaa sinua. Olen rakastunut uudestaan Saatanaan. Aulis".

Tuli mieleen, että voihan tietysti olla kyseessä joku harhautus. Ehkä joku rasittava pimu on piirittänyt Aulista ja tää pimu on vaikka joku ateisti tai ei muuten ymmärrä uskovaisia, joten Aulis aatteli, että päästäänpähän tuostakin nyt kerta heitolla, eikä tartte ees selitellä mitään. Tai sit Aulis vaikka haluaa jättää ryyppyporukkansa ja jättää lehden sopivasti auki sammuneiden kamujen nähtäville ja hipsii kotio. Onhan näitä urbaaneja legendoja tyypeistä, jotka ovat kuulemma julkaisseet kuolinilmoituksensa lehdessä, jotta velkojat ja muut vainoajat jättäisivät rauhaan.