Eksponentiaalinen väsymys

Onko univelka totta? Kasvaako se joka yö, jos ei nuku tarpeeksi? Jos tarvitsen unta kahdeksan tuntia yössä ja nukun vain kuusi, niin meneekö velkapuolelle kaksi tuntia? Mitä jos velkaa on vaikka vuoden verran? Voiko sitä velkaa nukkua pois nukkumalla vaikka 15 tuntia päivässä pari kuukautta?

Ei oikein joutais.

Nukun sitten haudassa.

Fiktio, fiktiota?

Science fiction eli tuttavallisemmin scifi on kyllä mielenkiintoista, kun se onnistuu herättämään ajatuksia, mutta antaa samaan aikaan vapauden irrottautua todellisuudesta.

On tullut sitä Battlestar Galactican loistavaa uusiosarjaa (lapsille tiedoksi, että katsoin jo vuonna 1982 sitä alkuperäistä vuonna 1980 tehtyä Galacticaa telkusta) katsottua jo pitkälle toista tuotantokautta ja mm. nykyaikaisen sodan ja ikiaikaisen ihmisyyden tematiikkaa on käsitelty hienosti ja rankastikin. Tavallaan vihollinen on kasvoton kone, cyloni, mutta toisaalta kuitenkin jokaisessa heissäkin on jotain omalaatuista ja yksilöllistä kuten ihmisissä. Heitä voi rakastaa/vihata ja he voivat kärsiä/nauttia kuten ihmiset. Siispä heitä myöskin rakastetaan ja heitä vihataan ja he ovat onnellisia ja he kärsivät. Välillä he saavat ihmisistä esiin heidän parhaat ja välillä huonoimmat puolensa.

Vertauskuva toimii hienosti, koska oikeastikin ihmiskunnan sodankäynnissä vihollinen demonisoidaan ja muokataan oman puolen mieliin propagandakoneistossa/median välityksellä kasvottomaksi pahaksi, vaikka totuus on ihan toinen ja ihmiset ovat yksilöitä ja asioilla on aina puolensa.

Ruman kuuloista musiikkia

Kuuntelen juuri ruman kuuloista musiikkia. Mokoman Kuoleman laulukunnaat on nyt soinut pari päivää autossa ja töissä. Kotona sitä ei tohdi kuunnella ämyreistä ja kuulokkeilla ei ole kerinnyt. Miron kanssa ollaan heilutettu päätä sen tahdissa autoajeluilla. Rakas vaimoni Laura kuuli levyä eilen ja sanoi minuutin jälkeen "ruman kuuloista musiikkia" ja naureskeli Tulkki-nimisen kappaleen lyriikkaa "ylös, alas, eteen, taakse" saatuaan ylipäätään selvää laulusta murinan seasta, hahmottaen silloin, että kyseessä oli suomalainen orkesteri. Ja ilmeisesti Laura myös ajatteli, että onpa tosi fiksua (siis ei)...

Olin aiemmissa pohdiskeluissani oikeassa siinä, että levyn sanoitukset on tehty sydänverellä - näissä on sitä parisuhdeongelmien tematiikkaa aika vahvasti läsnä. Eka biisi Valapatto esimerkiksi voisi kertoa vaikka avioeron kohtaamisesta...

Carcosa se vasta onkin ruman kuuloista musiikkia. Se on nimittäin hienoa, kun laulajatar Gaysha vetäisee ääniskaalan normaalihkosta naislaulannasta helvetilliseen murinaan. Kyseinen laulajahan vieraili Stam1nan esikoisalbumilla lukemassa raamatun säkeitä ja ärjymässä perään niin, että siinä hämääntyi eräskin kuulija luulemaan, että lausuja/laulaja olisi siinä murinavaiheessa vaihtunut Stam1nan miessolisti Hyrdeen...

Kaunis musiikkikin muuten voi olla ruman kuuloista - varsinkin jos laulaja on joku vitin rääkyvä sopraano.